Marraskuun kuvat
Kiitos elämästä, Äiti. Pari riviä tein kirjaimia tänään. Siinä kaikki. Olen onnellinen.
– Lauri Viita –
Marraskuu on maailman perse, joku on joskus sanonut. En muista kuka. Ainut valopilkku koko syksyssä oli se viikko, jonka äitini sai ja ehti pitkään odotettuaan viettää Varhan Kulkurin Valssin Humppatuvassa. Hänestä huolehdittiin hellästi, hänelle puhuttiin nätisti – inhimillisyys loisti läsnäolollaan. En ole koskaan kokenut mitään sellaista kuin oli hänen vastaanottonsa Humppatupaan. Häntä odotettiin innostuneesti. Hänestä iloittiin, hän oli kognitioltaan kohtuullisen selkeä, odotettu ”puhelias mummeli”, niin kuin ystävällinen omahoitaja hänestä mainitsi.
Omaista tultiin joka kerta vastaan, saatettiin huoneeseen, katsottiin silmiin ja kerrottiin, mitä päivään oli mahtunut.
Jos jotain suren, se on, että äitini ei ehtinyt Humppatuvasta viikkoa enempää nauttia.
Jos jostain iloitsen, se on, että äitini pääsi Humppatuvan hoiviin viimeiseksi viikokseen.
Jos jotain syvästi suren, se on, että äitini virui Liedon terveyskeskuksen sairaalaosastolla edeltävät kolme kuukautta. Pitkän elämänsä hirveimmät. Sitä en yhdellekään vanhukselle soisi.
Lämmin kiitokseni Varhan Kulkurin Valssin Humppatuvalle äitini viimeisen viikon hoivasta ja huolenpidosta.
Elämä on.
Terveisin EijaL
Varha ja Lieto, olette haasteen edessä.
