3 x kuukauden kuva – joulukuu
Tänään on vuorossa lisää koko vuoden kestävästä ”sarjasta” eli 3 x kuukauden kuva -haaste. Joulukuu oli tavallista rauhallisempi.Ehdin jopa askarrella. Arki on asioiden hoitamista. Vanhusten kanssa saatiin aikaan kotiin toimitettava ateriapalvelu (jonkun muun kuin minun toimittamana). Jännitettiin, saadaanko mummo ja vaari aatoksi jouluaterialle. Kun koskaan ei tiedä, mikä kunto on. Tarkoituksena on tässä haasteessa kerran kuussa julkaista kolme eri kuvaa, joiden kategoriat ovat:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömssössä
Tässäpä minun joulukuuni
Arkikuva
Olin varaamassa mummolle lääkärin aikaa C-todistusten laatimista varten. Aikaa ei pysty varamaan e-asioinnin kautta. Eikä puhelimeen juurikaan vastata. Siis menen paikan päälle ja jonotan päästäkseni luukulle hoitamaan varausta.Pääsin sitten peräti hoitajan huoneeseen sisään, jossa oli alan opiskelija tietokoneen äärellä ja varsinainen hoitaja ohjasi tilannetta.Ei ollut aikoja. Että tulkaa uudelleen tammikuun alussa (siis mentävä paikalle). Vedin henkeä. Sanoin, että jos sille omalle lääkärille (varsinaisen oman lääkärin sijainen hänkin) ei ole aikoja, niin kyllä nyt C-todistuksen osaa kirjoittaa kuka tahansa. Minä tuon mummon oman anomuksen, jossa kuvataan toimintakyky. Sen minä osaan ja hyvin osaankin. Vai oliko kyse siitä, että kalenterit eivät ole tammikuulle vielä auki (osasin käyttää alan termistöä)? Taas hetken hiljaista ja opiskelija naputtaa. Ei ole aikoja.
Sitten melkein meni hermo. Onko todella niin, että minä juoksen täällä monta kertaa kuin orava. Antakaa nyt edes joku puhelinnumero, johon vastataan ja josta voi ajan tilata. Hoitaja katsoo minua hetken ja on hiljaa. Minä totean, että ai ei ole semmoista siis? No, ehdotan edelleen, katsottaisiinko nyt kuitenkin, jos olisi joku sieltä, jolla on kalenteri auki, ei tämä voi olla näin hankalaa.
Ollaan hetki hiljaa. Sitten ratkaisu syntyy. Että laitetaan lääkärille sisäinen viesti ja kerrotaan, että omainen on pyytämässä äidilleen aikaa C-todistusta varten. Minä siihen sitten lisäsanelen, että riittää, jos aika on tammikuussa ja että se ei voi olla ennen kello 12.00. En saa mummoa liikkeelle ennen sitä. Lääkäri sitten ilmoittaa tekstiviestillä minulle, milloin aika on. Siinä takin vetoketjua kiinnittäessäni hoitaja kysyy, että saisiko olla jotain muuta vielä. Juu kiitos, minä tarvitsen itselleni lääkärin puhelinajan, mutta ei taida onnistua, kun olen toisen terveysaseman asiakas. Sinnekin pitää mennä paikan päälle asia hoitamaan.
Toivotettiin joulut ja erottiin ihan hyvillä mielin. Lääkärin viesti tuli seuravana päivänä. Aika on 18.1.24 klo 12.15.
Kuukauden huippuhetki
Vaarilta minulle siirtynyt WV Polo alkoi käyttäytyä oudosti. Käynnistys ei luotettavasti onnistunut muutamaan toviin. Välillä onnistui, välillä ei. Ja se on paha se. Kun oikein pontevasti polkaisin ja vielä pontevammin päästin suustani todella ruman sana, sain sen käynnistymään. Näin ei voi olla.Nimittäin kuljetan sillä mummoa, se on riittävän matala hänelle. Onneksi on oma luottokorjaamo, jonne pääsin heti sinne soitettuani. Istahdin huoltamon baariin pillimehulle ja pullalle, kun paikan omistaja poistui tekemään tarvittavat vianetsinnät. Ei ollut pillimehu ehtinyt loppua, kun ystävällinen huoltamonvetäjä tuli pöydän viereen. Ilme on melkoisen kummallinen. Millaiset jalkineet sinulla on, oli ensimmäinen kysymys. Nostin jalkaa, tämmöiset piikkikengät (icebugit).
Jaha.Etpä ole ensimmäinen rouva, jolla on tämä sama pulma. Käsittääkseni liittyy jalkineisiin. Kun on nastat alla, ei jalka tunne kytkintä samalla tavalla ja kytkin ei mene ihan pohjaan asti. Sillä selvittiin nyt varmasti.
Oivalsin tilanteen heti. Helpotuin, kun tajusin, että ei tule mitään korjauksia ja autoa voi käyttää kuljetusvälineenä huoletta. Maksoin vianetsinnän ja olin todella tyytyväinen. Eikä ole auto sen jälkeen kiukutellut, kun ymmärrän painaa kytkintä tarpeeksi alas.
Ei mennyt niin kuin Strömssössä
Joulukuussa ehdin askarrella. Otin ajan aamuista, koska olen sangen aikainen heräilijä.Joulukalenterini tilasin Nukkekoti Väinölästä , ja siitä sain 24 hienoa luukkua, joissa jokaisessa oli mitä mukavampia koottavia nukkekotitarvikeita. Kutakin luukkua varten oli kalenterin toimittaja tehnyt vielä ohjevideon. Luukussa 15 oli kiva pieni tarjotin ja sille tarkoitettu leipäjuusto. Innostuin heti. Tämä pitää saada omaan nukkekotiin nopeasti. Hiukan hiontaa ja maalia päälle. Miten kävi?
Mitä tästä opin? Kiireellä ei hyvää tule. Onneksi ”homeen” sain vedellä pois ja toinen maalauskerta onnistui ja leipäjuusto näyttää siltä mitä pitääkin.
Elävässä elämässä päätin tehdä ihka ensimmäisen liivateperusteisen juustokakun. Tietysti kauden maulla, glögillä, maustettuna. Olin ihmeissäni, kun tekeleeni jähmettyi.
Maku oli hyvä, joulukahvilla kakku teki kauppansa. Kannatti yrittää.
Tämä on vuoden viimeinen kolmen kuvan haaste. Ajattelin jatkaa ensi vuonnakin.Arki on asioiden hoitamista.Niitä riittää uudelle vuodellekin. Hyvää uutta vuotta!
Elämä on.
Terveisin EijaL
PS: Joulupöydän jälkiruokana tarjottu väskynäsoppa ansaitsee tulla mainituksi. Se on mummon ja vaarin vuoksi tehtävä joka joulu.
