3 x helmikuun kuva -haaste
Sainpa mukavan idean, kun selailin blogituttujen sivuja. Tarkoituksena on koko vuoden ajan kerran kuussa julkaista kolme eri kuvaa, joiden kategoriat ovat:
- Arkikuva
- Kuukauden huippuhetki
- Ei mennyt kuin Strömssössä
Helmikuussa sattui ja tapahtui. Tässäpä siis minun helmikuuni.
Arkikuva
Mummon ja vaarin ohjelma määrittää pitkälti omaa kalenteriani. Nyt oli vuorossa mummon laboratoriokäynti. Siihen yhdistettiin lisäksi e-varhayhteyksien hankkiminen. Sote tuli ja keskeytti hyvin sujuneen e-asioinnin. Eikä homma onnistunut muutoin kuin menemällä terveysasemalle. En tiedä kenelle reissu oli vaativin. Vaari ei meinannut ymmärtää, että hänen piti odottaa laboratioriokäynnin ajan, jotta päästiin kaikki yhdessä hoitamaan e-asiointiasiat kuntoon. Tuumi, että hän voikin tästä jo lähteä ja kävellä kotiin. Eikä ollut kuin 15 minuuttia siitä, kun sovittiin, että hän on mukana ja odottaa, jotta päästään hoitamaan valtuusasiat kuntoon. Onneksi aikataulut pitivät. Reissun jälkeen tein heille ruuan, pesin WCV:n, pudistin jääkaapin, laitoin pyykit kuivumaan. Aikaa meni 3,5 tuntia kaikkinensa.
Kuukauden huippuhetki
Jos Kotiprofessorilta kysyy, niin huippuhetkiin liittyy ruoka, jonka on saanut itse valita. Meillä se on a i n a ranskalaiset perunat ja väkevä chorizo-makkara. Tällä kertaa minä vaihdoin makkaraksi ihan tavalliset nakit. Hiukan panostin ja tein nauravat nakit. Itselleni laitoin mukaan parsakaalia.
Ei mennyt kuin Strömssössä
Nukkekotiharrastuksessa pienikin mittavirhe on kohtalokas. Tässä projektissa alkoi olla jo väsymystä, joten ihan uutta en tehnyt. Tilanne korjaantui mattoveistä käyttämällä. Alla korjattu versio:
Semmoinen oli helmikuu.
Kolme kuvaa kuukaudessa – haaste on kiva toteuttaa. Seuraava kuukauden 3 kuvaa ilmestyy maaliskuun mentyä.
Elämä on.
Terveisin EijaL
Nukkekotiharrastamisesta voi lukea täältä: https://www.lily.fi/blogit/elama-on/nukkekoti-harrastus-aikuiselle/
Ihanaa, että olet mukana haasteessa! Näitä postauksia on tosi kivaa sekä tehdä että lukea 💕.
Oma äitini on nyt tulossa samaan ikään, ja vaikka hän pärjää vielä yksin, tiedän, että seuraava vaihe on väistämätön. Eikä ole ketään muuta jakamaan vastuuta.
Meilläkin näkit ja perunat on oikein juhlahetki, jos pojalta kysyy 🙂
Kiitos. Todella kiva idea.
Vanhempien kanssa voi välillä olla ihmettelemistä. Omat vanhempani olen menettänyt paljon ennen vanhusaikaa, joten se huoltamisen osa jäi elämättä. Sen sijaan elin sitä elämänvaihetta ex-appivanhempien kanssa. Päättelin silloin että ehkä ihminen myös tarvitsee sitä vanhemman sukupolven huoltamista jotenkin.
Melkein jo ehdotin että hellanluukun ympärille pitää tietty tehdä jotakin samaan mittakaavaan sopivaa ympärille 😀 Hienosti paikattu tilanne projektissa.
Kiitos. Elämä on.