Kuntoilu unohtuu – Kannattaako se edes?

Oman kunnon hoitaminen on välillä pakkopullaa. Että miksi ei jaksa? Tai miksi ei viitsi? Kuntoilu kannattaa – miksi se niin helpolla unohtuu?

Totta on, kaikki sen tietää, korona esti tai ainakin rutkasti vähensi kuntosalilla ja liikuntaryhmissä käymistä. Kaikkeen totuttuun tuli tauko. Itse  sentään pidin kiinni ulkoilusta. Kävelylenkit ovat koko korona-ajan olleet ohjelmistossa. Päivittäin on pyrkimys kerätä ulkoilmassa vähintään 10 000 askelta.

Onneksi pidin kiinni myös personal treineristäni. Hoitui edes kerran viikossa lihashuolto etänä puhelimen pikkuruutua tuijottaen.

Koska sitä ei voi itsekseen tehdä? Miksi? Venyttelyt voisi  tehdä vaikka TV-sarjan äärellä.

Ja sitten taas yksi viikko on mennyt ilman aamun lankkuja, punnerruksia ja vatsaliikkeitä.

Hyvä päätöksiä toki tulee tehdyksi. Tunnistan lukuisia tilanteita, joissa illalla nukkumaan mennessä päätän, että nyt se alkoi. Omatoiminen lyhyt aamutreeni, koska kuntoilu kannattaa.  Että siihen ei kauan aamusta mene, korkeintaan 10  minuuttia. Heti herättyä. Kyllä sen verran voi aamusta touhuta.

Ja sitten viikko on mennyt ilman aamun lankkuja, punnerruksia ja vatsaliikkeitä.

Tämän syksyn tullen oivalsin. Löysin kirkkaan ja motivoivan  tavoitteen. On pysyttävä hyvässä kunnossa, jotta jaksan mökkipuuhat. Käytännössä on jaksettava jyrkkää mäkeä ylös ja alas, molempiin suuntiin kulkiessa käsissä tavaraa, ellei täysiä jätesäkkejä niin reunuskiviä ja kaadettujen puiden roskaoksia. Ja kaikkea siltä väliltä.

Näillä mennään. Olen taas aloittanut käynnit kuntosalilla. Tapaan personal trenerini pitkän tauon jälkeen livenä. Tykkään. Hyvin hoidetulla salilla huolehditaan etäisyyksistä ja laitteiden puhdistuksesta ja ohjaajilla on maskit. Pystyn lisäksi valitsemaan ajankohdat, jolloin ruuhkaa ei ole.

Tavoite on selkeä. Ei liikaa, luulisin selviäväni.

Elämä on.

Terveisin EijaL