Mitä tehdä vanhusten kanssa, jotka säästävät kaikessa?

Sota-ajan kokeneet vanhukset elävät säästävästi. Aina. Kaikessa säästäminen on heillä syvällä, koska aikanaan rahaa ei ollut ja pulaa oli kaikesta. On aina tehty itse, ulkopuolista apua ei ole käytetty/tarvittu, koska on osattu itse. Lähiseurannassa olevat mummo ja vaari ovat nyt ihan todella aallonharjalla. Säästäminen kotitaloudessa on päivän puheenaihe tässä energiataloudellisessa tilanteessa. Heillä on käytössää niksit, joita nyt tarjoillaan ihmisille, joiden kotitalous on uhattuna esimerkiksi sähkön kulutuksen suhteen. Mitä tehdä kaikessa säästävien vanhusten kanssa? Miten he säästön saamiseksi toimivat?

Miten voi säästää sähkössä kotona

Mummolla ja vaarilla on ollut aina käytössä tapa, jossa valot pidetään päällä vain siinä huoneessa, jossa ollaan.

Miinuspuolelle tässä mennään siinä mielessä, että asunto on hämärä, osin pimeä ja liikkuminen pimeässä on riski. Kompastumisen vaara on ilmeinen. Tästä on monesti keskusteltu.

Ratkaisuna on hyväksytty se, että pääkulkureitillä on lattiatasolla yövalot. Niitäkin varten piti tehdä laskelma siitä, miten paljon nuo kolme valopistettä aiheuttavat kustannuksia.

Myös vettä käytetään säästeliäästi. Kun viimeksi pesin kylpyhuonetta, vaari tuli sanomaan, että vettä ei saa juoksuttaa turhaan pesemisen aikana. Ei kuitenkaan hoksaa, että suurin sähkösyöppö on ko tilan lattialämmitys, jonka olen säätänyt hiukan alemmaksi.

Miten voi säästää ruokamenoissa

Mummo ja vaari käyvät pääsääntöisesti saksalaisalkuperää olevassa kaupassa. Vain jotain tiettyjä tarvikkeita haetaan paikallisesta isosta marketista. Kaupassa käydään tavallisesti kerran viikossa. Pyrkimys on, että he pääsevät itse paikalle. Lista on tehdään ennen ostospäivää. Ollaan tarkkoja ja tarjoukset hyödynnetään. Kertalasku on hämmentävän pieni.

He eivät heitä mitään ruokajäämiä pois. Pienikin tippa säästetään, niinkin pieni, että siitä tuskin on yhdelle kuin makupalaksi.

Miten ikääntyminen vaikuttaa ravitsemukseen

Säästäminen ruokamenoissa voi olla myös haitaksi. Selvää on, että ikääntyminen vaikuttaa ravitsemukseen. Riskinä on, että koska syödyn ruuan määrä vähenee, proteiinin ja hivenaineiden saanti jää tarvetta pienemmäksi. Tässä on oppimista. Kuumimpaan aikaan onnistuin saamaan aikaan välipalan aamupäivään, mutta sittemmin se on todennäköisesti jäänyt (en ole joka päivä asiaa todentamassa). On kokeiltu leipää, hedelmiä ja juomaa, myös proteiinirahkoja ja jogurtteja oman maan mustikoiden kanssa. Kaikkia on helppo ottaa jääkaapista ja nauttia.

Mutta. Puolen litran jogurttipakkaus riittää kahdelle viikoksi. Siitä voi päätellä, että kulutus ei päiväkohtaisesti ole juurikaan  lusikallista enempää. Se siitä energian ja proteiinin lisäämisestä.

Mutta kun ne nostavat kauppalaskua. Tarkkuus rahasta ja säästäväisyys on syvällä.

Terveellinen valmisruoka

Valmisruoka on tälle pariskunnalle ihan tuntematonta ellei lasketa niitä ruokia, joita minä teen ja kannan joen yli. Kaupassa on tarjolla hyviä vaihtoehtoja, jopa sydänmerkillä varustettuja tuotteita.

Tässä ollaan opetteluvaiheessa. Mummon syntymäpäiväaterialla 15.9. tarjosin valmiita silakkapihvejä itse tehdyn muusin kanssa. Maistuivat mainiolta. Kun aterian jälkeen esitin niiden pakkausta, oli tuomio (etenkin muistisairaan vaarin suunnalta): ”kallista”.

Osta kerralla enemmän

Tätä on opiskeltu jo kaksi vuotta. Psykologia on selvä. Kertalasku on pienempi, kun ostaa vain vähän kerrallaan oli kyse sitten hygieniatuotteista tai jauhelihasta. Jauhelihastrategia on nyt mennyt perille. Sen sijaan että ostaa tarjouksesta noin 4 euron 350 g:n paketin, voi kärryyn sujauttaa 1,5 kiloa ja tehdä siitä lihapullat koko kuukaudeksi annospusseihin pakasteeseen. Maksaa sen kerran enemmän, mutta eipä osteta kuukauteen.

Sama esimerkki liittyy inkontinenssisuojiin, joista aiemmin tuli aina akuutti pula. Otin tavaksi ostaa niitä hyllyn tyhjäksi. Erään kerran kassa jopa soitti esimiehelle ja kysyi, että voiko niitä myydä yhdelle noin paljon. Kyllä voi.

Laskun tarkastelu vie ilmeen totiseksi joka kerta, kun ennen oli käynti halvempi.

Älä heitä mitään pois

Tämä on periaate, joka on seurannut elämääni ihan sen alusta asti. Että joskus kuitenkin voi tavita. Sanottakoon, että itse en edusta tätä kovinkaan vahvasti. Mutta totta on, sitten on tarvittaessa löytynyt.

Miinuspuolelle jää sitten esimerkiksi kesämökin lukemattomat varastot, jotka on nyt tyhjennetty. Mummo ja vaari eivät ole asiasta tietoisia. En henno kertoa, kun pois myydyt/annetut/roskiin viedyt ovat olleet tärkeitä. Nykyihmiselle ne ovat lähinnä turvallisuusriski eli käyttökelvottomia.

Heillä on kotonaan samanlaisia varastoja. Vaatteita, jotka eivät enää mahdu, lakanoita ja pyyheliinoja vaikka armeijalle, kenkiä, saapikkaita, huiveja ja käytöstä poistettuja päähineitä.

Mitä tehdä kaikessa säästävien vanhusten kanssa?

Päätin jo jokin aika sitten, että en enää puutu kodin varastoihin, niitä ehtii siivota sitten aikanaan. Menen kaikessa tarkastelussani turvallisuusasiat edellä. Näen tarpeelliseksi seurata, että sähköä ja vettä käytetään niin, että turvallisuus ja hygienia ovat kunnossa. Ravitsemuksesta huolehtiminen on ihan yhtä oleellista. Kyllä vanhakin oppii, etenkin kun monet hankintareissut ovat minun kontollani. Kassissa on silloin tarvikkeita enemmän kun yhden viikon tarpeiksi. Mukana myös välipala- ja valmisruokakokeiluja.

Olen myös saanut läpi sen, että mummon ja vaarin luona käy siivooja parin viikon välein – pääsenpähän itse hiukan vähemmällä, ei tarvitse siivota heillä kuin pari kertaa kuukaudessa.

Elämä on.

Terveisin EijaL