Kerro olevasi vanha ilman, että kerrot olevasi vanha

Oma tasavuotispäiväni lähestyy ja sitä miettiessäni ikääntyminen alkoi askarrtuttaa. Löysin hauskan ajatuksen asiaa pohtiessani  Tähän on tultu blogista. Jutussa kyse oli siitä, että on keski-ikäinen, vaikka ei suoraan asiaa noita sanoja käyttäen kerrottu. Asia piti oivaltaa muuten. Mitä jos on jo vanha? Ikääntynyt? Seniorikansalainen? Eläkeiän ohittanut? Mitä termejä sitten vanhuuteen liittyykään.

Ikä on vaan numero, sanotaan. Vallan jo ikäihmisiksi lukeutuvat porskuttavat huimaa kyytiä eteenpäin. Joku hakkaa halkoja hampaat irvessä, joku juoksee porrastreeniä, pääasia on, että ei pysähdy. Ikääntymisestä ei tunnu olevan mitään merkkejä. Toisinkin voi olla. Ikä tekee tehtävänsä, vaikka kuinka sinnittelisi. Jomotusta lonkissa ja nivelrikkoa isovarpaan tyvessä ei kukaan pysty estämään. Omien vanhempien asiat täyttävät taskualmanakan ja päivät voivat heittää häränpyllyä hetkessä, kun heidän pulmiinsa pitää löytää ratkaisut.

Niinpä listasin asioita, joista saattaa pystyä päättelemään, mihin ikäkategoriaan kuulun.

Tajusin, että tyttäreni on keski-ikäinen. Hänen lapsistaan onneksi yksi on vielä pikkuneiti.

Herään aamuöisin mitä ihmeellisimpien asioiden äärelle. Paitsi että asioin WC:ssä, niin ajatukset alkavat valvottaa. Niitä toki kannattaisi vatvoa vain valveilla ollessa. Tai peräti jättää pois mielestä kokonaan.

Kirjoitan muistilistoja paitsi mummolle ja vaarille (viikko kerrallaan), myös itselleni. Kauppalista jää usein kotiin, mutta sen muistaa, kun on kerran sen äärelle ajatuksensa koonnut.

Kaupassa hankin kahden  kotitalouden tarvikkeet. Ostosten väliin se kapula, tavarat samaan keruulokeroon, kiitos. Seurauksena on aina se, että kassalla muodostuu tiukkailmeisten asiakkaiden ruuhka, koska tarvikkeet on pakattava kahden talouden (eri) kasseihin. Ja se kestää.

En lue digilehtiä. Kotiin kannettuna on hyvä.

Some-taidot ovat kapasiteetin ylärajoilla

Niin kivaa kuin onkin, että somella saa yhteyksiä, niin on siinä haasteensa. Kuulun siihen ikäpolveen, joka juuri ja juuri pysyy kärryillä. Pystyn hoitamaan e-asioinnin terveysasemalle, jossa säännönmukaisesti asioin. Hoidan myös mummon ja vaarin asiat.

Selviän juuri ja juuri uudella iPhonella. Vanha versio oli helpompi. Somessa käytän FaceTimen palveluja (booring, vanhanaikaista sanoo pikkuneiti), Instagramin hallitsen joten kuten. Blogeja (hidasta, sanovat nykynuoret) olen pyöritellyt vuodesta 2008. WhatsApp sujuu, tekstiviestit samoin. Muuta en edes yritä.

Kahvia juon vain aamuisin. Myöhemmin nautittuna se vie yöunet.

Pääsiäiseen kuuluu mämmi, sokerilla ja kermalla.

Kudon sukkia, välillä muutaman villaneuleen ja tykkään siitä.

Pallolaajennus on tehty vuosi sitten. Kolesteroli ja verenpaine on seurannassa.

Kroppa muuttuu. En haluaisi. Lonkat kiristävät, samoin polvet. Jos askeleita kertyy päivään enemmän kuin 10 000, alkaa polvissa kiristää. Kodin keskiössä on jumppakeppi, pilatesrulla ja pieniä palloja, joilla hierotaan jalkapohjia ja lavan seutua.

Portaita alas/ylös kulkiessani tarraan kaiteeseen ja etenen varovasti. Talvella käytän icebugeja.

Käyn kuntosalilla Senior Circuitissa. Hyödynnän myös personal treiner -palvelua.

Omaa tasavuotissyntymäpäiväjuhlaa miettiessäni pohdin, voiko jälkiruuan sivuuttaa ja tarjota kahvia ja Britakakkua. Olen keskikesän lapsi, aikaa miettimiseen onneksi on vielä hetki.

Niin se on. Ikä tekee tehtävänsä, vaikka kuinka sinnittelisi.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Titoa ikääntymisestä klikkaamalla ohesta https://www.terveyskyla.fi/ikatalo/ikääntyneelle/ikä-ja-arki/ikääntynyt-iäkäs-vai-vanha