30 ajatusta kesälomalta

Tämän vuoden vapaajakso eli kesäloma alkaa vedellä viimeisiään – enää viikko lomaa jäljellä. On ollut ennenkuulumattoman palauttava ja rento loma. En ole edes miettinyt päätyötäni (tai no, tänään mietin hetken sitä, etten olisi ihan vielä valmis työpöydän ääreen), mikä on yllättänyt mutta myös havahduttanut minut siihen, että lomalla ei kuulu ajatella työtä, ei pidä ajatella työtä eikä kannata ajatella työtä. Puhumattakaan siitä, että tekisi niitä. On huomattavasti kivampi palata sorvin ääreen, kun on oikeasti ollut poissa työkuvioista. Ah.

Kokosin viimeisen lomaviikon kunniaksi 30 ajatusta kesälomalta:

  1. Kesäloma alkaa oikeastaan vasta silloin, kun arkinen kiireentuntu katoaa.
  2. Kaikkia lomapäiviä ei tarvitse suunnitella etukäteen.
  3. …vaan rutiineja pitää rikkoa.
  4. Ja extempore-jutuille pitää olla tilaa säännöllisesti.
  5. Hitaisiin aamuihin ei kyllästy pitkälläkään kesälomalla. Vaikka aamu olisi aikainen, sen ei tarvitse olla kiireinen.
  6. Lepo ja palautuminen voivat näyttää hyvin erilaiselta eri ihmisille. Samankin perheen sisällä…
  7. Luonto rentouttaa paremmin kuin kännykän näprääminen terassin sohvalla.
  8. Liikunta se vasta rentouttaakin!
  9. Monipuolinen liikunta on ollut kesäloman aktiviteetti numero yksi.
  10. Lomalla sitä huomaa, kuinka vähän kelloa oikeastaan tarvitsee katsoa.
  11. Älykello on ollut ahkerassa käytössä. Niin ahkerassa, että se tilttasi. Uusi on jo ranteessa odottamassa arkipuuhia.
  12. Kahvi maistuu paremmalta ulkona. Aina.
  13. Itse keitettynä se maistuu parhaalta. Olen ollut aina sitä mieltä.
  14. Kauniita maisemia löytyy lähempää kuin usein ajattelee. Oma maisemaikkuna tarjoaa yhden kauneimmista maisemista ikinä.
  15. Aurinkoiset, lämpimät päivät ovat onnistuneen loman a ja o.
  16. Sadepäivä antaa hyvän syyn lukea kirjaa tai vain levätä.
  17. Mutta myös syyn kiukutella – mieli on matala, jos kesäsää vaikuttaa syysäältä.
  18. Uudet perunat eivät kruunaa kesälomaa, toistaiseksi en ole syönyt ainoitakaan. Koko kesänä.
  19. Jäätelökään ei ole maistunut. Kertaakaan.
  20. Touhukas kesä on mieleeni, enkä halua hukata yhtään aurinkoista hetkeä.
  21. Valoisat illat ovat tuoneet päiviin lisää tunteja.
  22. Pyöräily Jopolla on mukavaa.
  23. Joskus paras lomamuisto syntyy usein täysin sattumalta.
  24. Joskus se on ihan hassun hauska ja naurun täyttämä perheen yhteinen hetki Montenegron uima-altaalla.
  25. Lomapäivä voi olla onnistunut, vaikka siitä ei olisi yhtään kuvaa.
  26. On yllättävän helppoa unohtaa, mitä viikonpäivää eletään.  
  27. Lomalla ehtii tavata ystäviä, haahuilla hautausmaalla, kouluta kauppoja, nauttia aurinkoisista päivistä milloin missäkin ja milloin kenenkin kanssa.
  28. Elokuu tuntuu sekä uudelta alulta että kesän jatkolta. Etenkin, jos on kiva ilma.
  29. Neljätoistavuotias ei tarvitse minua enää, kuten aiemmin. Olen ollut tuuliajolla.
  30. Puhelimen voi helposti unohtaa, kun tarttuu kirjaan, tekee kotihommia, käy pyörälenkillä katsoo dokumenttia, kyläilee ystävien luona…

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä

Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen on yksi parhaista kirjoista ikinä

Voi herranen aika, mikä teos! Se oli ensimmäinen ajatukseni Outi Lepistön Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen -kirjasta (Tammi 2026), ja se pälkähti päähäni jo kirjan ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Ajatus vahvistui kirjan lukujen edetessä. Olen siis vihdoin löytänyt tämän kesän ja ehkä koko vuoden hienoimman teoksen. Ehkä yhden kaikkien aikojen parhaimmista kirjoista.

Kaiken jälkeen elossa -kirjan kansikuva

Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen on poikkeuksellisen vahva ja vaikuttava teos, joka ansaitsee täydet viisi tähteä. Se on samanaikaisesti koskettava tarina Tarun ja hänen lähipiirinsä elämästä, yhteiskunnallisesti merkittävä puheenvuoro ja toivoa herättävä kertomus siitä, että vaikeimmistakin lähtökohdista on mahdollista löytää tie takaisin elämään. Ponnistaa takaisin hyvään.

Kirjan suurin vahvuus on sen taitavasti rakennettu kerronta. Tarina etenee johdonmukaisesti, eikä se junnaa paikallaan. Tarina ikään kuin laajenee asiantuntijanäkemysten kautta kuvaamaan päihdemaailmaa, ylisukupolvisuutta, häpeää ja vaikenemisen kulttuuria. Teos pitää lukijan ja kuuntelijan otteessaan alusta loppuun. Kerronta on sujuvaa, ja vaikka aihe on raskas, tarinaa on helppo lukea ja kuunnella, sillä Lepistö onnistuu tasapainottamaan rankat kokemukset inhimillisyydellä ja toivolla.

Erityisen vaikuttavaa on rehellisyys: teos ei kaunistele huumemaailman todellisuutta mutta ei myöskään sorru mässäilemään sillä. Sen sijaan se antaa äänen ihmiselle, jonka elämä on kulkenut vaikeuksien kautta kohti vapautta. Samalla se haastaa lukijan pohtimaan riippuvuutta, syrjäytymistä ja sitä, miten yhteiskunta kohtaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset. Tässä mielessä kirjan merkitys ulottuu paljon yksittäistä elämäntarinaa laajemmalle.

Teoksen ainoa hienoinen (mutta selkeä) heikkous liittyy kerronnan toisteisuuteen. Lukijalle kerrotaan kaikki, jolloin samat asiat toistuvat. Ensin ajattelin tätä kirjailijan luomana tehokeinona, mutta jossakin vaiheessa se ei enää tuntunut siltä. Kaikkea ei tarvitse kirjoittaa useaan kertaan auki tai selittää, vaan lukijalle kannattaa jättää tilaa tehdä omia havaintojaan ja rakentaa mielessään tarinan maailmaa.

Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen on vaikuttava, tärkeä ja väkevästi mieleen jäävä teos. Se herättää tunteita, lisää ymmärrystä ja muistuttaa siitä, että toivoa on silloinkin, kun kaikki näyttää menetetyltä. En muista pitkään aikaan itkeneeni näin paljon kirjaa kuunnellessani ja lukiessani. Se kosketti syvältä. Juuri tällaisia kirjoja tarvitaan. Ne avaavat silmiä, synnyttävät keskustelua ja antavat äänen niille, joiden tarinat jäävät liian usein kuulematta.

Viisi tähteä.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Tammi

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään