Dagen efter
Äitienpäivän ja samaan päivään osuvan hääpäivän yhdistelmä oli mitä mukavin. Tosin kotiprofessori arvailujeni mukaan ei jälkimmäistä muistanut. Heräsin tuon tärkeän päivän aamuun jo varhain, mökillä kuului linnunlaulu ja ulos houkutti tyyni meri. Aurinko helli.
Aamupalani jälkeen jätin hääpäiväterveiset kahvikupin viereen ja lähdin rantaan. Kello oli 7.30.
Näky oli lohduton haasteellinen: koko ranta täysi kaislaa, jonka hävitys oli tavoitteena. Kaislanpoltto on riskihommaa, mutta tyyni meri kimmelsi myönteisenä ja aloitin työni reippaasti.
Kello oli melkoisen tarkkaan 10.00, kun kotiprofessori saapui apajille. Oli hieman ehkä apeana, kun ei ollut hääpäiväämme muistanut. Kiitti lahjasta ja kahvinlatauksesta.
- Kun tässä nyt meni niin monta asiaa sekaisin, äitienpäivä ja Eurooppa-päivä ja miten siinä en sitten muistanut. Joskus olen laittanut kalenteriin, mutta miksi ihmeessä en nyt sitten…
Tarttui sitten tomerasti haravaan ja totesi, että hehkuva tuhkakeko vaati valvontaa. Muuta hommaa rannassa ei juurikaan ollutkaan enää parituntisen urakkani jäljiltä.Mitä siinä sitten sanomaan? Tähän on niin totuttu.Hymyilytti. Käväisin jääkaapilla ja toin rantaan piccolopullollisen kuohuvaa. Istuimme laiturin penkillä ja kippistelimme yhteisille vuosille. Hiukan piti kuitenkin kiusata.
- Monesko hääpäivä meillä onkaan?
- Öööö – enhän tollasta voi tietää… kyllä ainakin 20 vuotta on oltu naimisissa…
- Niin ollaan, oikea vastaus on 29 vuotta.
Otti kulauksen ja näytti voipuneelta.
Kaislatyöt tuli hoidettua ja muitakin pihatöitä tehtyä. Istutin mummolle orvokit vanhan mökin terassin kaukaloihin ja haravoin perennapenkit siihen kuntoon, että kelpaa esitellä, kun mummo ja vaari saapuvat paikalle ilmojen lämmettyä.
Ensi vuonna sitten juhlitaan paremmin. Olen varma, että saan kukkaset. Ilmoitin kotiprofessorin kukkakauppiaan palveluun, josta (tavallisimmin) mieshenkilöitä muistutetaan kaikista tärkeistä päivistä. Sitä kautta voi toimittaa kimpun passelisti sopivaan päivään. Nimipäivä, tapaamispäivä, kihlajaispäivä, syntymäpäivä, hääpäivä, muuten vaan kukkapäivä. Kaikki käy!
Elämä on.
Terveisin EijaL