Ilman maskia – Elämää vanhusten kanssa

Mummo ja vaari harjoittelevat omassa kodissa pärjäämistä. Pari viikkoa on asuttu kotona taas. Muutamia asioita on  otettava haltuun. Kuten koronaohjeistuksia. Maskin käyttöä on opetettava joka päivä.

Meri on jäässä, uimaportaat

Viikkosiivous näköjään oli unohtunut, kun viimeksi vierailin. Se tehtiin sijaiskodissa aina torstaisin ja imuroinnista ja lattioiden kosteapyyhinnästä huolehti vaari. Minä hoidin/hoidan edelleen kylpyhuoneen puhdistuksesta.

Pyykinpesukin ontuu, kun oman pesukoneen ohjekirjaa ei löytynyt. Otettiin sitten netistä uusi. Sitä viedessäsi jouduin tilanteeseen, jossa henkinen kapasiteettini joutui lujille. Ovikello ensinnäkin kohta taatusti sanoo sopimuksensa irti, koska rimpautan sitä niin lujaa, että naapuritkin luulevat minun pyrkivän heille. Kukaan ei tule avaamaan. Siispä omilla avaimilla sisään. Mummo on yksin kotona.

-Vaari meni viemään lottoa. Ikuinen ihmetykseni, miksi sitä ei tehdä kestolottona.

-Mihin hän meni sitä viemään?

-Bussila meni viemään siihen keskustan pikkukauppaan.

-Oliko maskia mukana?

-Ei tainnut olla.

Juuri edellisenä iltana olin selostanut, että kaikki liikkuminen missä tahansa on nyt supistettava minimiin. Ja tämä teräsvaari on liikkeellä  bussilla, kaupassa,ilman maskia. Siitä olen varma.

-Nyt pitää soittaa ja kysyä, toteaa mummo ja soittaa. Selviää, että lotto on jo viety ja paluumatka alkanut, bussia odotellaan. Että ei ole maskia (tiesin sen). Kiellän nousemasta bussiin.

-Nyt pitää tehdä niin, että sinä tästä eteenpäin tarkistat, että vaarilla on maski ja että se laitetaan kasvoille jo kotona, jos on pakko jossain kaupoissa juosta.

Olen hiljaa, vaikka tekisi mieli sanoa aika lailla paljon ja rumasti.

Lähden autolle ja annan kotiprofessorille ohjeen ajaa hiljalleen vaarin kulkureittiä pitkin. Sangen nopeasti saan hänet näköpiirini. Tehdään komea (tälle varovaiselle kuskille täysin epätyypillinen) u-käännös. Napataan vaari kyytiin. Ei paljon suostuttelua tarvinnut.

-Olipa hyvä, että tulitte. Unohdin laittaa toiset kalsarit ja kävellessä tuli kylmä.

Niinpä. Että tämä aina kylmää valittava  (kesälläkin vilua ja vetoa joka paikassa) vaari ei enää hoksaa pukeutua sään edellyttämällä tavalla. Saatikka, että muistaisi maskin.

Mummolle soitan vielä illalla miten-päivä-on-muuten-mennyt-puhelun. Käydään läpi uusia muistettavia asioita. Maskin käyttöä on opetettava joka päivä.

-Että miksi sitä lottoa ei voi viedä joen vastarannalla olevaan K-markettiin? Olisi lyhyt reissu, pieni happihyppely.

-Kun siinä förillä tulee kylmä, kun siinä tuulee.

Olen sanaton.

Elämä on.

Terveisin EijaL

puheenaiheet ajattelin-tanaan ystavat-ja-perhe oma-elama
Kommentit (1)
  1. Olipa arkinen ja elämänmakuinen kirjoitus. Ei ole ikäihmisten ”omaishoitajilla” helppoa. Vaatii pitkää pinnaa ja roimasti syvään hengittelyjä.

    Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *