Koipallot – Elämää vanhusten kanssa

Muistan hyvin lapsuudesta, miltä koipallot näyttivät ja haisivat. Muistaakseni ne olivat valkoisia.  Niitä oli vaatekaapit pullollaan, jotta koiperhoset eivät tuhonneet vaatteita. Etenkin villavaatteita. Haju oli kuvottava.  Vaatteiden suojaus koiperhosilta on joskus tarpeen. Mummo koipalloja (tai siihen verrattavaa tuotetta) käyttää edelleen. Minä en koskaan.

Viime viikolla ostoslistaan ilmestyi ”koipallo”, ja viereen oli piirretty sydämen mallinen kuvio. Että sellaisia pitää hakea. Että niitä on keskustan tavaratalon toisessa kerroksessa pesuaineiden vieressä. Lupasin hoitaa.

Kauppaan on päästävä, vaikka rokotussuoja on hiipunut olemattomiin

Pari päivää sitten hain mummoa jumppareissulle ja vaari tuli mukaan. Sanoi kävelevänsä kotiin ja käyvänsä myös keskustan tavaratalossa. Pitää ostaa koipalloja ja pölynimurin pusseja.

Että mitä meinaat tehdä? Mennä ostoksille? Eikö ole sovittu, että näitä reissuja ei tehdä, koska rokotussuoja on liki olematon? (Vaari erityisesti, koska maski unohtuu joka kerta eteisen pöydälle. Tai jos se on mukana, se on ja pysyy taskussa).

Kysyn mummolta asiaa. Että eikö siinä viikko-ohjelmassa lue, että ei mennä kauppoihin eikä asioille, koska koronatilanne on se mikä on?

Juu mutta…

Ei mitään muttia, minä kyllä hoidan, kun olen kerran luvannut.

Mikä varten mummo ei usko, että asiat hoituvat, kun kerran on sovittu. Yöt valvoo ja miettii, että koipalloja on hankittava. Tämä on tosi.

Kuka hitto vielä käyttää koipalloja?

Vien mummon jumppaan ja lähden koipallojen perään.

Kuka hitto vielä käyttää koipalloja? Ja mikä h—tin kiire niiden kanssa on? Olen tuulettanut kaikki mummon ja vaarin vaatteet  joulukuun lopussa. Olivat parvekkeella viikon. Turkkia myöden. Pesin kaikki  kaapit ja laatikot. Osan neuleistakin pesin.

Asunto tuoksui puhtaalta. Ja vaatteet kiittivät. Ei häivääkään koiden tuhoamisvalmisteen hajusta, joka on ainakin minun nenääni karsea.

Itsenäinen toimiminen on tärkeää – tai ainakin sen yritys…

Ko tavaratalon toisessa kerroksessa kuulen, että näitä mummon koipalloiksi kutsumia tuotteita ei ole myyty ainakaan puoleentoista vuoteen heillä. Eikä pesuaineitakaan ole ollut kakkoskerroksessa myynnissä vuosiin. Sen verran on brändiä kirkastettu. Saan kuitenkin ohjeet, mistä mahdollisesti niitä löydän. Korttelin toisella puolella olevassa liikkeessä minut neuvotaan punaseetrituotteiden pariin. Niitä ostan, tosin ei ole sydämen mallista tarjolla. Otan renkaita.

Kaupungilla ees taas liki juostessani olen tyytyväinen, että torppasin vaarin kaupoille menon. Hän ei olisi selvinnyt. Muistisairaalle uudessa tilanteessa pärjääminen on todella vaikeaa.

Kotiin päästyä mummo on tyytyväinen kointorjunta-aineeseen. Sanoo sitten, että laittaa ensin kaikki villavaatteet tuulettumaan ja pyyhki laatikot.

En sano mitään.

Nehän on pesty ja loput tuuletettu joulukuun lopussa. Laatikot ja kaapitkin. Niin. Vaatteiden suojaus koiperhosilta on  joskus tarpeen.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Tästä linkistä tietoa koiperhosista. https://hyonteismaailma.fi/hyonteiset/tekstiilituholaiset/vaatekoi/