On syytä juhlaan

Olen ollut pois työelämästä liki päivälleen viisi vuotta. Eläkkeelle siirtyminen uudisti arkeni. Kertaakaan en ole takaisin halunnut. Melkein kaksi vuotta meni niin, että sunnuntai-iltaisin havaitsin huokaavani ”Huh, huomenna ei tarvitse töihin mennä”.

Mitään suurempia suunnitelmia sitten-kun-olen-eläkkeellä-teen -tyyliin en tehnyt. Sain työni puolesta tutustua maailmaan ja matkaamiseen ihan riittävästi. Harrastuksia oli jo ennestään, niiden säilöminen eläkevuosiin olisi ollut ihan tuhlausta. Kiirettä minulla ei ole, enkä sitä valittanut työelämässäkään. Sain arkipäiviini 8,5 tuntia ihan vapaata aikaa.

Neljä vuotta näistä viidestä meni ihan omien juttujen parissa. Kotiprofessori on vielä työssään, se on hyvä se.

Korona muutti asioita. Vanhusten paimentaminen siinä ihan etunenässä. Etätyöhön (kotiprofessorin) sopeuduin paremmin kuin mummon ja vaarin huoltamiseen. Myöntää pitää, että omien vanhempien kanssa likikkäin asuminen ei ole ainakaan minulle paras mahdollinen tilanne. Käytännössä on kuitenkin helppoa, että tilanteen vaatiessa pääsen paikalle todella nopeasti.

Vielä vajaa puoli vuotta tätä tauhkaa. Muutto heille takaisin omaan kotiin koittaa, kun julkisvuremontti valmistuu. Nähtäväksi jää, miten pärjäävät. Se on aika pienestä kiinni.

On uudet säleverhot, joiden säätäminen on ihan erilainen kuin vanhojen.

Verhojen kiinnitysnipsut muuttuvat ihan toisiksi. Sitä ja niiden hankintaa plus kiinnittämistä murehditaan jo nyt. Olohuoneen verhot haettiin jo pesulasta.

TV-huoneen ikkunaa ei enää saa auki, vaikka ennen sen avulla laitettiin asuntoon ristiveto. Sitä muuten ei ole vielä edes tajuttu, enkä ole erikseen kertonut.

Ja toimiiko TV, ainakin kanavat pitää hakea uudelleen.

Ja kun ne huonekalut on peitetty pölyn ja lian varalta, niin voisiko ne nyt jo  ottaa esille?

Mattojen kanssa on niin ja näin. Niitä halutaan, mutta niitä ei juurikaan enää ole. Ovat vaaralliset. Heitin muutaman ihan suoraan roskiin, niin olivat tarkasti käytettyjä.

Taidan lähteä juhlakahville. Postireissulla käväisen Aurajoen rannalla.Kahvi maistuu siellä.  Ilma on kaunis ja päivästä saattaa tulla ihan rauhallinen. Allakassa ei ainakaan lue mitään.

Mutta sehän voi muuttua ihan milloin vain aivan tyystin toisenlaiseksi.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Kuvat omia. Artikkelikuvassa Simo Heleniuksen tekemä muotokuva blogin kirjoittajasta