Vaara vaanii vanhuksia

Koti on vaarallisin paikka elämässä. Tämä kotiprofessorin toteamus on tosi. Kokemusta on. Autolle mennessään kaatui ja mursi jalkapöytänsä, taulukoukkuja asennettaessa meni akillesjänne allekirjoittaneelta, kun laskeuduin pöytätasolta lattialle.

Entä sitten vanhusten turvallisuus? Kokemusta on tästäkin. Tein nopeasti 10 kohdan listan, jota tutkailemalla pääsee jäljille niistä järjettömyyksistä, joihin vanhusten kotielämässä törmää. Jos asia ei vielä ole ajankohtainen, taatusti kannattaa kuitenkin tilannetta tarkastella. Koskaan ei tiedä…

Kynnykset

Vanhusten askel paitsi lyhentyy niin myös muuttuu, siitä tulee laahustamista. Ikään kuin hiihtäisivät. Jalka ei nouse, eikä ole selviä askeleita. Kynnykseen kompastuu,  niiden poistaminen tukee turvallista liikkumista. Helpottaa ehdottomasti myös Pirkon kanssa (Pirkko on rollaattori) liikkumista, pyörätuolin käytöstä puhumattakaan.

Matot

Mattojen poistaminen kannattaa aina.

Mitä useampi matto, sitä useampi vaaranpaikka.

Ne kasaantuvat, pölyyntyvät ja likaantuvat. Niitä pitää tuulettaa ja hakata. Ja ennen muuta, niihin kompastutaan.

Kulkureitit

Liittyy edelliseen. Tarkista kulkureitit. Makuuhuone-WC -reitti on syytä raivata niin, että siinä selviää myös yöllä hämärässä valossa tai ihan pimeässä. Tie parvekkeelle on hyvä olla selkeä. Sinne on usein asiaa, nuttuja ja peitteitä viedään tuulettumaan – ja jos ei muuta, niin katsellaan, mitä pihalla puuhataan.

Keittiö

Kannattaa hankkia paitsi vanhuksille myös itselle hella, jossa on ajastin, jota käyttämällä koko hoito toimii. Ei jää levy päälle. Tulipalon mahdollisuus vähentyy merkittävästi. Mikron ja astianpesukoneen lisääminen vanhusten keittiöön helpottaa arkea. Niiden käyttöä pitää vaan harjoitella ja varmistella kerta toisensa jälkeen. Jos ei niitä käytä säännöllisesti, toimintoja ei muisteta.

Valaistus

Vanhukset säästävät kaikessa. Valoja pidetään päällä vain siinä tilassa, jossa kulloinkin ollaan. Koti on ympäri vuorokauden vaarallisen hämärä etenkin niissä tiloissa, joiden kautta kuljetaan WC:hen ja makuuhuoneeseen lepäämään. Öistä puhumattakaan.

Ratkaisuksi keksin (ja pitkästi neuvottelin) yövalot, jotka asensin pääkulkureitille makuuhuone-olohuone-eteinen. Helppo ratkaisu – velimies tosin  joutui tekemään laskelman excelille wattikustannuksista ennen kuin asennettiin.

Säilytyslogistiikka

Mitään arkikäyttöön tarkoitettua ei saisi olla säilytyksessä kaapistojen ylimmillä hyllyillä.

Kaikkeen pitää ylettyä ilman kurkottamista, kiipeilyä, kumartumista tai itsensä ympärikääntymistä.

Kausivaatteet on mummolla ja vaarilla hillottu ihan ylimpiin ja taaimmaisiin koloihin, puhumattakaan niistä lukemattomista kenkälaatikoista, joissa säilytettään kenkiä, joita ei enää vuosiin ole voitu käyttää. Kaapit ovat liian täynnä  tavaraa, jota ei käytetä.

Tikkaat

Koska osa tarvikkeista ja liinavaatevarasto sijaitsevat mummolla ja vaarilla omassa kodissa ylähyllyillä, niihin  pääsee käsiksi vain käyttämällä tikkaita. Pahimmillaan (keittiön lampunvaihto) tikkaat asetetaan pöydälle ja siitä sitten kivutaan ja vaihdetaan  lamppu.

Hyvät tikkaat ovat joka kodin perusvaruste. Vanhusten käytössä ne ovat surmanloukku.

Verhot

Vanhemmissa  ikäluokissa verhoja vaihdetaan ainakin kahdesti vuodessa. Ne pestään ja silitetään. Verhoihin kuuluu sekä kesä- että talvimuodostelmassa ohut valoverho (ikkunassa on sälekaihtimet), hiukan koristeellisempi pitsinen, mielestäni myös ns valoverho. Lisäksi jotain paksumpaa kiiltävää raskasta sivuverhoa. Eri kuosi eri vuodenaikoihin.

Kurkottaminen, pujottaminen, ripustaminen kädet ylhäällä niska kenossa ei ole vanhuksille tarkoitettua puuhaa. Mutta se tehdään. Samalla tikasviritelmällä kuin keittiön lampunvaihto. Siihen pitää puuttua!

Vaatetus, jalkineet

Mitä useampi nuttu on varustettu napeilla, sen helpompi on pukea. Aikaa tulee pukeutumiseen varata riittävästi. Paras henkivakuutus talviaikaan on nastakengät.

Nastakengät eivät auta, jos ne ovat eteisen kaapin hyllyllä.

Apuvälineet

Apuvälineistä on apua vain, jos niitä käytetään. Niiden käyttö pitää ohjata ja niiden käyttöä pitää vaatia.

Turvallisuus ennen muuta. Se on mottoni.

Elämä on.

Terveisin

EijaL

PS: Näin talviaikaan voi mainiosti ulkoilla keskustan lämmitetyillä ja lumesta vapailla kävelykaduilla tai vaikka lähikaupan hyvin hiekotetulla pihalla.