Lottospektaakkeli

Niin kauan kuin muistan, aina on lotottu. Joskus on voitettu (5 ja 13 euroa). Lotosta vastaa vaari.

Kuponki on tärkeä. Minä hain niitä nipun jostakin. En muista mistä. Lotto tehdään viikoittain, ei mitään kestolottoja, kestolotot ovat ruuhkavuosissa eläville. Lottoa odotetaan,  lotto on yksi viikon jännittävä kohokohta.

Lotto on kansanterveyttä ajatellen mahdottoman hyvä  juttu: liikunta, ulkoilma, sosiaalinen kontakti. Sen tekeminen kupongille on  kognitiivista treeniä, on kruksattava oikeat ruudut (jo vuosia samat) ja kuponki on muistettava palauttaa likeiseen R-kioskiin tai marketin palvelupisteelle.

On syy lähetä liikkeelle.Puetaan ja koordinoidaan samaan reissuun roskiksen vienti. Muistettavaa on.

Joka viikko tarkistan, että onko maski mukana. Taskusta otetaan näyttävästi vanha, kertaalleen viime viikolla käytetty lottomaski, että tässähän se on.

Se heitetään (vastentahtoisesti, sehän on vaan kerran käytetty) roskiin,  kun asiasta keskustellaan ja sitten laitetaan uusi tilalle.

Siitä en ole varma, siirtyykö maski taskusta  tämän hiukan itsepäisen teräsvaarin kasvoille, kun tarve olisi. Perässä en sentään lottoamaan kulje.

Lottoa tarkastaessa menee kivasti aikaa, joskus siitä saa aikaan myös riidan mummon kanssa. Että kohta tulee lotto, laita nyt se televisio kovemmalle ja missä se kuponki on. Missä kynä on!?

Lotto tuo elämään jännitystä vielä 90-vuotiaanakin.

Terveisin EijaL

PS:  Kyllä olisi kivaa, kun voittaisi lotossa. Voisi kerrankin tehdä, mitä lystää. Aina olen toivonut lottovoittoa.

Mutta minun pitäisi varmaan alkaa lotota?

Elämä on.

Kuva Unsplash

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Nyt en ihan ymmärtänyt…

Tässä ei itseään ihan diginatiivina voi pitää. TV tuli perheeseen, kun olin 6 -7-vuotias. Ensimmäinen näkemäni TV-lähetys oli  Rin Tin Tin. Oli kaksi kanavaa eikä puhettakaan väreistä. Pitää myöntää, että välillä tökkii. Osaan auttavasti käyttää facebookia, Instagram on siinä ja siinä. Pyöritän blogiani ja sen suhteen olenkin uuden edessä.

Pitää opetella.

Ote viimeisestä etäohjauksesta Messengerissä kertoo taitotasosta. Suora lainaus ohjauskeskustelusta, naseva kieli, oivalliset lyhenteet, pilkuista ja pisteistä puhumattakaan, oikeinkirjoitus sinne päin, pääasia että pulma selviää ja nopeasti sittenkin. Tunnen olevani nykynuori, kun katson syntynyttä viestinvaihtoa.

Perimmäinen kysymys: Miten tehdä omasta blogijutusta kiinnostava facebook- ja Instajulkaisu?

Minä

Nyt en kässää – kun katson sinun instaa ja sitä jossa postaat sillä new post jutulla niin onko se kuva kuvakaappaus siitä jutusta Vai teetkö sen itse instaan ton näköisenä Hitto tartten ohjausta 😉

 Tytär  

-on
-otan kännykällä kuvan

-ja tallennan ja sitä sitten jaan ig

Minä

-Eli kun juttu on valmis otat kuvan ruudulta?

-Miten se onnistuu noin hyvin?

Tytär

-Juu

-Näytän sulle (toimittaa kuvan)

Minä

-Juu Siis kuinka voi ruudulta otettu kuva olla noin hyvä – mun pitää koittaa

Tytär

-Menet kännykällä Lily, sieltä aiheet kohtaan

-Valitset sen aiheen, johon postaisit. Puheenaiheet esim.

-Selaat, kunnes löydät omasi. Otat kivan. Rajaat.

-Kuvan

 Minä

-Ok yritän

Uudelleen hetken päästä

Siis sulla on kannettava auki ja puhelimella otat siitä kannettavan ruudusta kuvan?

Tytär

-Eiiiii

-Ku otan puhelimella sen puhelimesta

-Avaan linkin puh

-Ja sitten screen shot

Minä

-No niin nyt en tajua miten se otetaan

Nopeasti taas minä

-Aha –  no koitan nyt

Minä hetkeä myöhemmin

-Mistä toi scren shot löytyy

Uudelleen nanosekunnin päästä

-En löydä screen shot ja onko niin että se kuva on näkyvissä vai pelkkä linkki Tuleeko se shot jollain näppäimillä?

Tytär

-Painat keskinappia ja sivulla olevaa nappia samaan aik

-Oik sivu ja tuo sormenjälki nappi

-Samaan aik

Tytär jatkaa

-Näytän sulle  (toimittaa ottamansa kuvan)

Minä hoksaan systeemin!

-Jeeee

-Aaa (hetken päästä esittelen kuvan)

Minä

-No niin – tästä voisi tulla oma postaus – ”Auta nyt äitii”, kopsaisi vaan noi viestit. Kokeilen tehdä

Tytär

-joo ”Nyt en ymmärtänyt…” otsakkeella

Kyllä vanhakin oppii.

Muistan elävästi kun opetin mummolle ja vaarille Ipadin käytön. Jotta saadaan aikaan Face Time – puhelu. Huippuna on, että siihen liitetään myös pääkaupunkiseudulla asuva veli.

Elämä on.

Terveisin EijaL

PS: Kohta olen ihan PRO. Viime viikollakin kaksi striimattua lähetystä, joiden suhteen oli osatttava mennä linkin kautta sotilasvalatilaisuuteen ja toisella kertaa ihan valtameren taakse striimattuun herkkään kastetilaisuuteen.

Kuvat Unsplash

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään