Jatkan haastetta, jonka taannoin löysin Nadinen blogista. Syyskuusta löytyy kuvat aiheisiin Arki, Kuukauden huippuhetki ja Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Syyskuu täyttyi likimain pelkästään vanhustenhoidollisista asioista. Mummo viruu Varsinais-Suomalaisen terveyskeskuksen vuodeosastolla odottaen ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkaa ja muistisairas vaari siirtyi Varhan kotisairaanhoidon palvelujen piiriin saaden päivittäin viisi (5) hoitajakäyntiä. Minä seilaan siinä välissä ja ihmettelen, miten selviävät ne vanhukset, joilla ei ole ketään perään katsomassa.

Arki

Kerran päivässä ajan vajaan puoli tuntia mummoa katsomaan. Kenellekään en samaa toivo. Pitääkö avata enemmän? Omatoimisuus, se vähä mitä oli, hupenee, panadolista siirryttiin sangen nopeasti antamaan jalkasärkyyn opitaattia (tulihan hiljaista). Kotona yösärky hoitui lämmittämällä maitoa ja yhdellä panadolilla. WC:hen ei viety, koska ”sinulla on se vaippa” ja hampaita ei pesty (mummolla omat hampaat kiinni ikenissä). Kuntouttavasta hoitotyöstä ei juurikaan ole tositetta.  – Tai on, joidenkin hoitajien suhteen.

Kieltämättä asioihin puuttuminen auttoi ja jokapäiväinen käyminen pitää valppaana?

Kuukauden huippuhetki  

Se oli se yksi päivä, kun en mennyt mummoa katsomaan. Olin omassa jumpassa ja menin nukkekotikerhoon. Ja onhan toinenkin kerta: Pääsin mökille yöksi pikkuneidin kanssa. Illan suora oli 14-16-70 (meri tuo 16). Kieltämättä tuntui mukavalta aloittaa pienen miehen (3 vee) islantilaista neuletta pitkän tauon jälkeen. Kädet kestävät, kun kutoo (minä kudon, muut neulovat) vain tunnin kerrallaan.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Uusi palveluntuottaja Varha aloitti vaarin kanssa syyskuun alussa. Olimme edellisen palveluntuottajan (Huolenpito Helena) käyttäneet reissuvihkoa. Tiesin aina, mitä oli tapahtunut ja jätin omat viestini siihen.

Varhassa sellainen on kielletty. Viisi kertaa päivässä joku käy.

Elämä on

Terveisin Eija L