Syyskuun kuvat

Syksy on lempivuodenaikani. Luonnon värit, kirkas ja kuulas ilma, meri lämpimämpää kuin ilma. Aamu-usva.

On nautittu suppilovahveroista ja kanttareillesta. Sienet itse asiassa poimin (aina) torilta. Kärpässieniä ihailen, mutta muuten annan niiden olla.

Mökillä riittää puuhaa. Haasteita riittää. Kiukaan vesiosaston hana meni rikki. Vettä valui jopa kiukaan pesään, lattiasta puhumattakaan.  Uusi hana odottaa asennustaan. Havaitsin, että tarvitsemme nuotiopaikan, jonka hetimiten hahmottelin vaarin entisen savustuspaikan perustalle. Odotan niitä iltoja, kun nuotiopaikalla on tuli ja minä siihen tuijottelen.

Tyttärentytär täytti 10 vuotta. Kokosin hänelle elämyslahjalaatikon.  Kotiprofessori pilkkoi valmiiksi laavutulta varten sytykepuut. Villanarusta rusetti ja kortti mukaan. Nimittäin menemme mökkikunnan Linnavuorelle retkelle. Otamme eväät mukaan ja paistamme makkaraa hulppeissa maisemissa. Otamme yhteiskuvia hetken muistoksi. Sen päälle yövymme mökillä, saunomme ja kastaudumme meressä. Toinen osa lahjaa on hotelliyö kotikaupungissa. Se sijoittuu koulujen syyslomaviikolle. Hotellissa on allas. Tärkeä juttu.

Islantilainen neule nro 6 valmistui. Alkuvuoden (maalis-touko) viiden neuleen kutomisen aiheuttama peukalon jännetuppivaiva teetti koko kesän tauon. Nyt sain puikot heilumaan, pidin taukoja ja peukalovoimistelin välillä.

Bonuskuvana tuokio mökkipuuhista. Terassi oli saatu puhdistettua Sorsakosken nostalgista ruokaveistä käyttäen, oli kahvihetken aika. Se nautittiin ulkona työn jälkeä ihallen. Puolitettiin Bebe-leivos. Ainut leivonnainen, josta Kotiprofessori tykkää.

Sellainen oli syyskuu. Tykkäsin siitä. Syksy on lempivuodenaikani.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Puheenaiheet Ystävät ja perhe Mieli Ajattelin tänään

Riittää että olet läsnä – Elämää vanhusten kanssa

Syyskuuhun sijoittuu on monen tärkeän läheisen merkkipäivä. Tajusin niitä miettiessäni kirkkaasti yhden asian. Syntymäpäivälahjaksi riittää, että olet läsnä.

Mummo täytti 91 vuotta,  tyttärenytär kokonaiset 10 vuotta ja isoveljensä siinä liki samassa jo 22 vuotta. USA:n miniäkin vanheni yhdellä vuodella.

Mitenkään erityisemmin emme juhlineet. Paketit toki käärittiin jokaiselle. Nopeasti tavattiin, sillä olemme vielä hyvin varovaiset kontakteissamme. Mummon ja vaarin kanssa  sentään istuimme illansuussa kahvipöytään. Aiemmin päivällä valmistin kaalikääryleet, jotka myös heille tarjoilin. Ei tarvinnut mummon huonoilla käsivoimillaan sinä päivänä ruuan kanssa puuhata.

Veli soitti Face Time puhelun. Se oli tärkeää.  Me täällä paikan päällä nautimme  omenapiirakkakahvit.

Kirsikkana kakussa soi ovikello ja mummo sai kukkaset 10-vuotiaan pikkuneidin tuomana. Mummo ja vaari sirkuttivat pitkälle iltaan asti, miten mukava päivä oli ollut. Että pikkuneitikin tuli ja istahti luontevasti  Pirkon (Pirkko on rollaattori) istuimelle ja selosti piirtämänsä kortin sisällön. Tässähän se: Syntymäpäivälahjaksi riittää, että olet läsnä.

Niin on pienestä kiinni ilo ja onni.

Elämä on.

Terveisin EijaL

PS:  USA:n miniän paketti on ollut matkalla 4 viikkoa. Taitaa ehtiä perille pikkuisen Suvin lokakuun alun 1-vuotispäivään, jos sittenkään. Onneksi laitoin hänen lahjansa mukaan.

Puheenaiheet Ystävät ja perhe Tapahtumat ja juhlat Ajattelin tänään