Se tulee hiipien – Elämää vanhusten kanssa

Muistisairaus tulee huomaamatta pikkuhiljaa.Viisi vuotta sitten aloin tajuta.

Ensin huomasin, että aina kaiken osannut vaari, varsinainen TSI-mies (Tee-Se-Itse),  ei enää selviä pulmatilanteissa. Aina on itse tehnyt  ja pärjännyt. Oli sitten kyse mökkielämän käytännön töistä tai vaikka autolla ajamisesta ja asioiden hoitamisesta itsenäisesti.

Autolla ajaessa kolareita ja kolhuja alkoi tulla, aina jonkun muun syy tai aurinko häikäisi, autotallissa muut parkkeeranneet vinoon.

Ihan uusi auto meni romuksi parin viikon käytön jälkeen. Toinen tuli punaisella (ei tullut). Itse meni punaista päin. No ei haitannut, kun sai vakuutuksesta uuden pelin alleen. Ja onneksi mummo ei ollut vieressä, se puoli nimittäin meni ihan lyttyyn.

Seuraava suurempi kolhu jäikin korjaamatta, koska uuden auton takuuajan jälkeen vaari ei enää pitänyt muuta kuin pakollista liikennevakuutusta. Liian kallista. Ja auto moneen kertaan naarmutettu ja rutattu parkkihallissa. Korjata ei kannata, koska ajaa voi.

Keittörempan jälkeen kahvinkeittimen uusi sijoituspaikka oli liki mahdoton, mutta siitä selvittiin ajalla ja kärsivällisyydellä.

Mummo ei mitään huomannut. Tottunut kiukutteluun ja milloin minkäkin asian vääntämiseen.

Korona-aika teki tilanteen entistä selvemmäksi. Oman kodin julkisivuremppa pakotti muuttamaan majaa ainakin vuodeksi ihan naapuriimme. Havainnointia on tehty. Onneksi omalääkäri lopulta uskoi, kun tilannetta kuvasin ja pyysin lisätutkimuksia. Muistisairaus tulee huomaamatta pikkuhiljaa. Heti ei lääkärikään asiaa uskonut. Muistitutkimukset ja kuvantamiset puhuivat selvää kieltään.

Nyt on lääkitys, joka toivoakseni pitää toimintakykyä yllä. Mummo ja vaari pärjäävät kahdestaan vielä. Kumpikaan ei pärjäisi yksin.

Oletukseni on, että joudun loputtomasti vastaamaan ainakin seuraavaan: Minkä takia se lääkäri otti ajokortin pois?

Sitten selitetään.

Ja taas uudelleen.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Elokuun kuvat

Elokuun kuvat. Kuukauden parhaat hetket. Hienosti kuun loppuun sijoittui kertaalleen harmillisesti siirtynyt lomareissumme pikkuneidin kanssa. Se olikin hieno päätös kesälle.

Kattoremontti

Talomme kattoremontti alkoi. Telineet ikkunoiden edustalla johtivat keittiön ikkunasta puuttuvien sälekaihtimien hankintaan. Jostakin syytä niitä ei aluperin hankittu. Remontin on ennustettu kestävän kuukauden. Siitä päätelleen, että talon seinustoille pykätyttyjen telineiden koostaminen vei jo kaksi viikkoa (suunnitelmana yksi), homma vienee ainakin kaksi kuukautta. Mutta onneksi ikkunat saa auki eikä telineitä ole peitetty muovilla!

Kahvihetki on hyvä hetki.

Joka päivä kello 18.00 on mummon ja vaarin kahvihetki. Kun on päivälevolta herätty, juodaan kahvit.

Silloin on aina pieni suolapala ja pullaa. Pahimmassa tapauksessa pitää tyytyä kekseihin. Joskus teen heille pannukakkua. Se on herkkua. Tällä kertaa valmistimme hyvät lohivoilevät ja leivoimme 9-vuotiaan kanssa korvapuusteja. Mummo ja vaari tulivat vastapäisestä asunnosta meidän puolelle kylään. Nautimme iltakahvit kaikki yhdessä. Parasta heille oli pikkuneidin seura.

Nallekassi

Onneksi on ystäviä, jotka osaavat. Kuvan nallehahmo on  ollut 9-vuotiaan suosikki ihan pienestä asti. Sen nimi on Otso. Otso on hiukan haaroista jo  rikki. On korjauslistalla. Nallen ”serkku” on USA:ssa pienen Suvin lempileluna. Sille valmistettiin äiti Glorian toiveesta ”back up”. Ja yllätykseksi hiukan pienempi nallukka ja nallekassi.

Helsingin matka – lopultakin

Nalleteemalla mentiin tässäkin. Upea kännykkäpussukka väritti matkalle lähtöä ja pakkaamisen riemua. Kertaalleen peruttu kesälomareissu toteutui, ja siihen saatiin mahtumaan kaikki mitä oli yhdessä suunniteltu.

Matkaan mahtui toiveen mukaisesti  ykköstoiveena esitetty Sea life, lisäksi shoppailua ja kaupungin katselua. Sea Pool ja maailmapyörä olivat sopivasti ihan muutaman askeleen päässä hotellista.  Hotellista löytyi kylpytakki ja tossut, jotka olivat ”mahtavat”. Luonnontieteellisessä museossa katsottiin vain yksi kerros, ihmisiä alkoi olla liikaa, vaikka maskeja kiitettävästi näkyikin. Ratikkamatkailu oli piste iin päälle. Pääkaupungista ajettiin mökille, jossa saunan ja uinnin lisäksi harjoiteltiin virvelöintiä.

Ja mikä parasta, mökkikunnan uimarannalla oli  ”venetsialaisten tulien” lisäksi ilotulitus, sopivasti klo 21.

Bonuskuvaksi valitsin elokuuta värittäneen evästen valmistamisen ja niiden toimittamiseen ja noutamiseen liittyneet mukavat kohtaamiset nuorten miesten kanssa.

Eväät

Miten saadaan nuori mies syömään vihanneksia ja hedelmiä? No pilkkomalla ne valmiiksi ja pakkaamalla rasioihin.  Lisäksi dippikastikkeen ainekset. Siinä sen. Kuulema maistuivat murekkeen ja Annebellejen kanssa. Ja väliin karkin sijastatakin.

Sellainen oli elokuu.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään