Tag: Muistisairaus

Meillä oli tähän valmistauduttu pitempään. Pari viikkoa ennen H-hetkeä mummo totesi, että kohta ne alkaa  ne tanssit. On sunnuntai-iltoihin jotain kivaa odotettavaa.Kieltämättä minäkin odotin. TTK on syksyn sunnuntai-iltojen ilo. TTK-kiinnostaa vanhuksia  ja hiukan nuorempiakin.  Musiikki, orkesterin vakiokoonpano, puvustus, hiukset, meikit  ja  tietysti itse tanssi ja osallistujien kehittymisen seuranta. Maanantaina kauppareissulla asia tuli esille. No katsoitteko […]

Elokuu oli alakulosta toiseen siirtymistä. Elokuu oli ennätysmäisen lämmin ja ilmanlämpöpumppu oli hintansa väärti. Siitä plussat elokuuhun. Mökkirannan iso kuusi oli läpeensä sairas, kaataa piti, sinilevää rannassa niin paljon että haisi. Vanhustenhoidossa taisteltiin helteiden kanssa, loppumetreillä vielä ilmaantui mummon insuffisienssi, joka hengästytti jo puhuessa. Vaarin muistisairaus etenee kuin juna, väjäämättä. Näiden  ikään kuin henkilökohtaiseen elämään […]

Tiistai on toivoa täynnä. Vai oliko se torstai. Sillä ei nyt suuremmin ole väliä tässä katastrofissa. Nimittäin vaarin partavesi oli loppu. Sitä oli jahkattu ainakin kaksi viikkoa.Lupasin käydä hankkimassa, mutta apu ei kelvannut. Nimittäin kun ei vaari muistanut, minkä merkkistä tuo partavesi oli. Muistisairaus vie lähimuistia. Mutta hänen muistinsa (huonon) mukaan sitä saa Yliopistonkadun kemikalioliikkeestä, siinä […]

En tiedä, oliko mennyt viikko hyvä vai huono. Ensin luulin, että ihan kiva. Olimme ennätysmäärän öitä mökillä, neljä peräperää. Helle on helpompaa merituulessa. Saunaa ei lämmitetty ollenkaan. Kuuma oli muutenkin. Kirjanpainajatoukka yllätti. Etukäteen oli mietitty aikamoista työmäärää, kuten ison kuusen klapittaminen, rikkaruohojen nyppiminen, varaston loppujen kantaminen mökkitalonmiehen tuomaan peräkärryyn ja vielä mustikoiden poiminta. Yllätyksen toivat […]

Helle ei kaikkia helli. Vanhukset eivät ymmärrä helteen vaikutuksia. Juhannukseksi asennettiin viilennin, joka oli mummolle ja vaarille jo entuudestaan tuttu. Se viilentää makuuhuoneen ja puskee viileyttä myös eteishalliin. Vanhusten hyvinvointi edellyttää asioiden tarkistusta ja todella konkreettisia ohjeita. Käytiin keskustellen läpi nesteen tärkeys ja ohjattiin pitämään sälekaihtimet kiinni. Ylimääräistä nestettä pitää juoda. Neste ei voi olla […]

Minulla oli keskiviikkoon  suunniteltu ihan oma päivä. En kertonut edes mummolle, että olen tulossa kaupunkiin.  Päätin, että vain sitten nopeasti ennen mökille paluuta käväisen  sanomassa heit. Kertasin kotiprofessorille monta kertaa jo ennen mökiltä lähtöä, että minulla on sitten omia töitä, että tietää sitten minun ajankäytön. Pitää kirjoittaa vesiosuuskunnan vuosikokouksen pöytäkirja, toimittaa se eteenpäin ja ottaa yhteyksiä […]

Omaa aikaa ei enää ole. Olin varannut tämän maanantain keskiviikkona (toivottavasti) alkavan matkamme valmisteluihin.  Allakassa ei lukenut muuta kuin ”Kauppa 12.45”. Käytännössä siis haen mummon ja vaarin heidän pihaltaan klo 12.45,  kippaan kaupan pihalle ja teen omiani (esim kävelylenkin) noin 40 minuuttia. Sitten ajan heidät kotiin, kannan kassit ja autan niiden purkamisessa. Pääsen kotiin takaisin viimeistään […]

Tätä on odotettu. Että päästään kauppaan ihan itse. Mummo ja vaari saivat neljännen piikkinsä, ja olin luvannut, että sen jälkeen noin viikon päästä pääsevät itsekseen tekemään viikko-ostoksensa. Vanhukset tarvitsevat itsenäistä toimintaa. Tämän kuvan olen näppäissyt kun vielä olin työelämässä. Kaunis, mutta jotenkin nyt mielenmaisemaa kuvaava. Ina lohduttomuutta. On vain yksi kauppa, jossa käydään ja se […]

Muistan hyvin lapsuudesta, miltä koipallot näyttivät ja haisivat. Muistaakseni ne olivat valkoisia.  Niitä oli vaatekaapit pullollaan, jotta koiperhoset eivät tuhonneet vaatteita. Etenkin villavaatteita. Haju oli kuvottava.  Vaatteiden suojaus koiperhosilta on joskus tarpeen. Mummo koipalloja (tai siihen verrattavaa tuotetta) käyttää edelleen. Minä en koskaan. Viime viikolla ostoslistaan ilmestyi ”koipallo”, ja viereen oli piirretty sydämen mallinen kuvio. Että […]

On tasan vuosi siitä, kun aloitin täällä Lilyssä. Blogia olin pyörittänyt aiemmin muualla, kahtakin. Toisessa keskityin harrastukseeni, nukkekotiaiheisiin, toisessa yleisesti elämän ihmettelyyn. Vuosi sitten iäkkäät vanhempani muuttivat julkisivuremppaansa pakoon vastapäiseen asuntoomme. Yksi tärkeistä aiheistani onkin mummon ja vaarin elämän seuraaminen, vaarin muistisairauden väjäämätön eteneminen ja sen mukanaan tuomat pulmat. Seikkailua kuluneeseen vuoteen tässä mielessä riitti. […]