On ilta. Syksy on pimentynyt ulkona jo kauan sitten. Paikaltani en näe tähtiäkään. Myöhään yöllä, nukkumaan käydessä, sanat syntyvät mielessäni runoiksi. Parhaat sanat tulevat aina silloin. Suikertavat, syöksähtävät jostain mieleni sopukoista. Mutta en taaskaan muistanut niitä pyydystää paperille. Muistanut, viitsinyt, jaksanut. Oli vaan niin kaunista olla lämpimässä peiton alla, kuunnella kehräävää kissaa tyynyn vieressä, hieroa […]

Hys, nyt tulee spoilereita. Pöllön marraskuun 2015 NaNoWriMo tulee tapahtumaan tuolla, mistä tuo kuva on otettu. Luvassa on aikamatkailua, keskiaikaa, tuota kuvassa olevaa paikkaa ja niin edelleen. Diana Gabaldon-like, mutta Suomessa tapahtuvaa. 

Vielä pari tuntia sitten, oli ylläpitäjänä eräällä kristillisellä foorumilla. Siellä on eräs ”nainen” joka väitti että minä mitätöin häntä, koska minun mielestäni naisella on oikeus omaan ruumiiseensa ja oikeus päättää siitä, abortoiko syntymättömän ”lapsen”. Tämän mammahirmun mielestä naisella ei selvästikään ole sellaista oikeutta, että abortti tekee naisesta ei-naisen, luultavasti hän on myös sitä mieltä, että […]

Joka päivä vähän erilainen. Tänään lämmin, huomenna lämpimämpi ylihuomenna taas jotain muuta. 

  Marraskuu rupeaa jo kolkuttelemaan ja sen myötä, NaNoWriMo. Täällä jo johonkin kommentoin itsensä haastamista kirjoittamisessa ja mainitsin paikan nimeltä nanowrimo.org, joka on kyllä, amerikkalainen sivusto, mutta sivustolta löytyy myös Suomi-foorumi, jossa on aina hyvä henki ja joka on aivan mahtava paikka.  Pöllö on itse aina täpinöissään. Lokakuussa on Suuren Pyyhkyn aika, jolloin kirjoittamiskosmoksen kosminen […]

Polunmutkan taakse katoaa päivä. Se aurinkoisin. Jonka varjoissa vielä valoläikät leikkivät. Ja perhoset karkaavat unilleen. Älä häiritse niitä, ne varautuvat seuraavaan kesään ja kevääseen. 

Kauempaa katsottuna kaikki näyttää niin pieneltä. Elämä on silti suurempaa, elämää suurempaa. Mutta silti, sinä olet pienempi kaikista muurahaisista. 

Kylmät, kohmeiset ovat varpaasi. Voinko tarjota hieman keittoa ja teetä, lämmittääkseni niitä?

Sinä sateesta ymmärsit, korpin siipisulan verran. Minä kuivuudesta vielä vähemmän. Keltaiset lehdet mäkeni pinnalla, kertokoovat kaiken mahdollisen. Sinulta en tahdo mitään. Sinusta…..kaiken.

Nousit raikkaana rakkaani. Hyytävänä hymyilit. Muistaen viime valoa päivän. Illan tuloa odotit, yötä ymmärsit. Vain silloin saan sinut uniini.