Kutsumatta saavuit uniini. Niin helpolla saan sinut niihin manattua. Koskit kylmin sormin poskiani. Hyytävin huulin omiani. Voisin sinut pois käskeä. Mutta miksi sen tekisin? 

Kesän viimeinen henkäys. Suli sateen myötä. Haihtui valoläikkinä pensaisiin. Tartu minua kädestä kiinni, syysrakkaani. Älä päästä, älä pelästy. Ikävä on suuri. 

Sadekyyneleet olivat lakaisseet mäen pintaa. Harmaat pilvet vihmoivat itkuna alas syksyisen ihoni pintaa. Vesivanat ihollani muistuttivat ruskettuneen ihoni kuolevaisuudesta. Miten tahtoisinkaan suudella sinua ja unohtaa. 

Sinut minä valitsin, sanoi syys, joka lankesi maille. Nousi pelloilta, ojista, metsistä. Tarttuen kohmeisillä sormillaan nilkoista, sääristä, polvista. Käheällä äänellään, se kohisi puissa, pensaissa ja pyöritteli lehtiä. 

Puiden lehdet ovat vielä vihreitä.  Kesän viimeinen aurinko valaisee ne. Kesän viimeinen vadelma. Sade lakaisi eilen kesää kauemmaksi. Huomenna alkaa syksy. Huomenna aloitan kuvaamaan erästä kaunista tienpätkää, josta otan kuvan jokaisena päivänä, seuraan syksyn ja talven jne, etenemistä.

Eräästä blogikirjoituksesta sain melkein kipinän aloittaa kirjoitusblogi. Mutta sitten se toinen ”minä” alkoi taas ajatella liikaa. Mietin, että minkä vuoksi aloittaisin, koska en tunnu saavan tähänkään blogiin kommentteja. Kyllähän postauksistani ”tykätään”, mutta siihen se sitten jääkin. Minä en osaa kirjoittaa niinkuin Toimituksen Suosittelemat bloggaajat, en kirjoita tänne koskaan mitään omaperäistä, minulla ei ole koskaan mitään […]

Vielä hetken on kesä, kunnes syksy sataa maan märäksi ja kylmät tuulet puhaltavat pohjoisesta. 

Kesä on mennyt. 

Olen viettänyt hiljaiseloa koska Camp NaNoWriMo on ollut päällä mutta nyt yritän taas vähitellen liittyä joukkoon tummaan. Otan ensimmäiseksi käsiteltäväksi jutuksi Jutan ja Vertin supersinkkudieetin. Mikä ihmisiä vaivaa?

Kesä ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, ei ole yhtään hellettä ollut ( onneksi ) kun Pöllö kaipailee ja odottaa jo innokkaana heinäkuuta. Olen jo suunnitellut tarinani, tehnyt karttapohjapiirroksen ja en pysy nahoissani, niin innoissani olen tarinastani. Vielä 8 päivää. Pitää muistaa hankkia ajoissa leiriherkutkin.