Kokemukseni maahanmuuttajana

Nyt on joka paikassa maahanmuutajista paljon puhetta ja se tulee jo korvista ulos. Ajattelin silti kirjoittaa oman näkemykseni millaista on olla maahanmuuttajana. Toki tilanteeni on aivan eri kuin sodan jaloista lähtevillä, mutta maahanmuuttaja olen silti.

Aarhusissa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita yliopiston vuoksi. Tämän vuoksi ylesin kysymys kuuluukin: koska lähdet takaisin kotimaahasi? Kun vastaan etten luultavasti koskaan, koska en muuttanut opiskelemaan vaan elämään mieheni kanssa. Tämän jälkeen aletaan ihmettelemään kuinka pystyin jättämään maani tai käytänkö Tanskan verorahoja. Useimmiten kun kerron että olen Suomesta, ihmiset ymmärtävät etten tullut rahan perässä tänne. Kuitenkin aina on poikkeuksia valitettavasti.

Räikeimmät ja törkeimmät kommentit ovat olleet nämä:

Ystäväni ystävä tuli siihen tulokseen kun käyn viihtellä välillä ilman poikaystävääni, on mieheni homo ja minut on ostettu Suomesta vaimoksi tänne. Naimisissahan emme ole ja kuinka usein Suomesta ostetaan vaimoja? En ole kuullut yhdestäkään suomlaisesta osto vaimosta. Ja miksi mieheni olisi homo, jos käyn tyttöjen kanssa viihteellä.

Koulussa luokkatoverini kysyi mihin kielikokeeseen menen seuravaaksi. Kerroin että Modul 2 ja se on muutaman viikon päästä. Hän heitti heti, että kannattaa läpäistä testi, koska muuten sut karkotetaan maasta. Ei täällä haluta pitää naisia jotka tullut vaan naimisiin miehen kanssa ja elää valtion rahoilla. Tämä kyseinen mies ei edes kysynyt olenko varattu tai onko minulla töitä.

Yksi nuori poika ( selkeästi älykkyydeltään vajaa ) kyseli pokkana että kuinka Venäjä antoi minun matkustaa Tanskaan. Kysyin toki, että miten muuttoni tänne liittyy Venäjään. Kuulema koska Venäjä omistaa Suomen ja me vain esitämme itsenäistä valtiota. Ei siinä pystynyt muuta kuin olemaan järkyttynyt sen nuoren miehen ajatusmaailmasta ja tyhmyydestä.

Onneksi 95% ottaa muuttoni hyvin ja ymmärtävät, että Suomessa saisin samat tuet/etuudet kuin täälläkin. Penniäkään en ole Tanskasta saanut ja veroni maksan joka kuukausi tänne. Toki terveydenhuoltoa käytän, mutta enköhän siihen ole oikeutettu.

Se että olen tanskalaisen näköinen, olen pohjoismaalainen, olen kokopäivä työssä, maksan veroni ja saan silti välillä todella vastenmielistä kommenttia muutostani. Voin vain kuvitella mitä nämä sodan jaloista tulevat saavatkaan kokea.

Kommentit (2)
  1. Mielenkiintoista lukea! Minulla ja poikaystävälläni on ollut aivan samanlaisia kokemuksia Tanskasta! Muutimme vuoden alusta miehen työn takia eteläiseen Tanskaan ja todellakin penniäkään emme saa täältä mitään avustuksia, sen sijaan maksamme entistäkin kovempaa veroa ja epäilijöitä riittää! Viimeksi tänään pohdimme miksi mieheni työkaverit kysyvät joka päivä lounastauolla ”koska lähdette takaisin?” Joka päiväinen lounaskeskustelu koskee aina lähtöämme. Viranomaiset ja esim. lääkäri kyseli mitä ihmettä teen Tanskassa, miksi olen tullut tänne. Rivien välistä voi usein tulkita ”miksi olet täällä elelemässä meidän verorahoilla?” vaikka asia ei ole niin.
    Jotenkin kuvittelimme, että meillä olisi suomalaisena pariskuntana erilainen status kuin maahan tulevilla pakolaisilla jne. Ajattelin että pohjoismaalaisina pitäisimme edes jotenkin yhtä köyttä. Itse henkilökohtaisesti odotan vain koska pääsen takaisin Suomeen, sillä Tanska ei anna minulle mitään mahdollisuuksia työllistyä vaikka olen korkeasti koulutettu. Tänne on hyvin vaikea sopeutua. Ihmetyttää mistä Tanskalaisten ylimielinen asenne kumpuaa. Maailman onnellisin kansa..

    1. Onneksi sain itse nopeasti töitä ja täällä minua arvostetaan, vaikka olenkin suomalainen. Tosin painostusta kielen opiskeluun tulee, mutta hyvää vain tarkoittavat.

      Epäilen ettei tanskalaiset tiedä Suomesta juurikaan mitään ja siksi ovat hieman ”pelokkaita”. Norjalaisia ja ruotsalaisista tietävät enemmän ja siksi hyväksyvät heidät paremmin. Tosin tämäkin vain oma kokemukseni.

      Hienoa kuulla etten ole ainut ajatusteni kanssa. Siksi aloin tätä blogia kirjoittamaan, koska tuntui ettei ole sellaista kelle pystyisin avautumaan näistä ”ongelmista”.

      Itse tykkään olla täällä, enkä Suomeen palaa. Tosin välillä nuo ennakkoluulot ottavat päähän ja pahasti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *