Ystäväni kysymykset Suomesta

Enää kolme viikkoa ja olen Suomessa <3 Viimeeksi kävin Suomessa viime vuoden kesäkuussa nopealla visiitillä, joten ikävä on kerennyt tulla.

Tulen tanskalaisen ystäväni kanssa, joten olen yrittänyt miettiä kaikkea kivaa ja positiivista nähtävää hänelle.

Tulemme Helsinkiin to iltapäivästä ja olemme yhden yön siellä. Sen jälkeen matkaamme Hämeenlinnaan parhaan ystäväni luokse. Siellä olemme maanataihin saakka, eli vietämme myös vapun Suomessa.

Ystäväni jännittää matkaa ja keräsin hassuimpia ajatuksia häneltä.

– En mä saunaan voi tulla, en ole rantakunnossa vielä ( tämä varmaan useimmilla ulkomaalaisilla mielessä, joka suomalaisen korvaan huvittavaa )

– Kaikki vaan arvostelee toistensa vartaloita saunassa

– Mitäh, asunnossa oma sauna?!?

– Juodaanko vodkaa raakana? Ilman limua tai mehua. ( kun puhuimme saunakulttuurista ja myös snapseista )

– Olen kuullut ettei suomalaiset ole sosiaalisia, kai ne silti vastaa jos kysyn jotain?

– Tarkenenko normaalilla toppatakilla? ( menemme siis 28.4-2.5 )

– Osataanko siellä englantia?

– Kun Suomi on kaksikielinen maa, niin pärjään varmaan ruotsinkielellä joka paikassa. ( hahhaa, ehkä rannikolla pärjää, mutta ei ainakaan Hämeenlinnassa )

– Jos en pidä suomalaisesta ruuasta, niin ei kai ravintola loukkaannu jos syö kaikkea loppuun.

Itseäni huvittaa nuo kysymykset, mutta tottakai häntä askarruttaa. Itse en tiennyt Tanskasta juurikaan ennen muuttoa, joten kyselin yhtä tyhmiä kysymyksiä mieheltäni aikanaan.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat

Olen törppö

Olen nyt yrittänyt opetella tätä vajaan kaksi vuotta, mutta olen aivan paska siinä.

Eli small talk. Osaan vastata, hyvää kuuluu, entä sinulle. Tämän jälkeen koen oloni vain niin vaivautuneeksi. 

Töissä lounaalla näkee tämän parhaiten. Kollega toiselta osastolta istuu viereen ja alkaa jumalaton kysely. Miksi asut täällä, miten menee tanskankielen kanssa, onko sun poikaystävä missä töissä, onko sulla ikävä äitiäsi, miten tulet töihin jne. Vastaan kysymyksiin kuin työhaastattelussa ja yritän syödä samalla. Kun olen syönyt ja lähtenyt pöydästä, älyän että vastakysymykset olisivat olleet kohteliaita. 

Joskus tulee olo, että kokevatko minut tympeänä, ilkeänä ja välinpitämättömänä. Ehkä, mutten vain osaa. Pitäisi varmaan mennä johonkin kurssille, jotta oppisin. 

Toki lähimmille työkavereille juttelen normaalisti, mutta en silloinkaan niin paljoa kuin muut. Aamulla menee ensimmäiset 2h enemmän ja vähemmän kertoen miten meni edellinen ilta. En vain osaa olla oikeasti kiinnostunut niin paljoa, että kahta tuntia jaksaisin jauhaa. Riittää kun tiedän oliko kivaa vai ei, ja miksi.

Ja toinen mitä en osaa on tekstiviestien sydämet. Niitä täällä käytetään aivan liikaa. Joo, miehelle laitan ja parhaimmille ystäville. Sehän ei täällä riitä. Työkaverit, kaverin kaverit jne. viljelevät sydämiä ja vastaavia hymiöitä todella paljon. Kun en laita takaisin kyseisiä ”rakkaus” hymiöitä, tulee kysymys: Are you ok, tai Are you angry to me? En ole, en vain koe sitä sinuksi itseni kanssa. Jotenkin liian läheistä. 

Olenko ainoa törppö?

Suhteet Oma elämä Suosittelen Ajattelin tänään