Kokemukseni maahanmuuttajana

Nyt on joka paikassa maahanmuutajista paljon puhetta ja se tulee jo korvista ulos. Ajattelin silti kirjoittaa oman näkemykseni millaista on olla maahanmuuttajana. Toki tilanteeni on aivan eri kuin sodan jaloista lähtevillä, mutta maahanmuuttaja olen silti.

Aarhusissa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita yliopiston vuoksi. Tämän vuoksi ylesin kysymys kuuluukin: koska lähdet takaisin kotimaahasi? Kun vastaan etten luultavasti koskaan, koska en muuttanut opiskelemaan vaan elämään mieheni kanssa. Tämän jälkeen aletaan ihmettelemään kuinka pystyin jättämään maani tai käytänkö Tanskan verorahoja. Useimmiten kun kerron että olen Suomesta, ihmiset ymmärtävät etten tullut rahan perässä tänne. Kuitenkin aina on poikkeuksia valitettavasti.

Räikeimmät ja törkeimmät kommentit ovat olleet nämä:

Ystäväni ystävä tuli siihen tulokseen kun käyn viihtellä välillä ilman poikaystävääni, on mieheni homo ja minut on ostettu Suomesta vaimoksi tänne. Naimisissahan emme ole ja kuinka usein Suomesta ostetaan vaimoja? En ole kuullut yhdestäkään suomlaisesta osto vaimosta. Ja miksi mieheni olisi homo, jos käyn tyttöjen kanssa viihteellä.

Koulussa luokkatoverini kysyi mihin kielikokeeseen menen seuravaaksi. Kerroin että Modul 2 ja se on muutaman viikon päästä. Hän heitti heti, että kannattaa läpäistä testi, koska muuten sut karkotetaan maasta. Ei täällä haluta pitää naisia jotka tullut vaan naimisiin miehen kanssa ja elää valtion rahoilla. Tämä kyseinen mies ei edes kysynyt olenko varattu tai onko minulla töitä.

Yksi nuori poika ( selkeästi älykkyydeltään vajaa ) kyseli pokkana että kuinka Venäjä antoi minun matkustaa Tanskaan. Kysyin toki, että miten muuttoni tänne liittyy Venäjään. Kuulema koska Venäjä omistaa Suomen ja me vain esitämme itsenäistä valtiota. Ei siinä pystynyt muuta kuin olemaan järkyttynyt sen nuoren miehen ajatusmaailmasta ja tyhmyydestä.

Onneksi 95% ottaa muuttoni hyvin ja ymmärtävät, että Suomessa saisin samat tuet/etuudet kuin täälläkin. Penniäkään en ole Tanskasta saanut ja veroni maksan joka kuukausi tänne. Toki terveydenhuoltoa käytän, mutta enköhän siihen ole oikeutettu.

Se että olen tanskalaisen näköinen, olen pohjoismaalainen, olen kokopäivä työssä, maksan veroni ja saan silti välillä todella vastenmielistä kommenttia muutostani. Voin vain kuvitella mitä nämä sodan jaloista tulevat saavatkaan kokea.

Suhteet Oma elämä Matkat Työ

Mitä ikävöin Suomesta ja mitä en

Asiat mitä ikävöin Suomesta:

  1. – ruisleipä ( kuka ei sitä kaipaisi )
  2. – järvessä uiminen ja saunominen
  3. – suomenkieli
  4. – saman henkisyys
  5. – seiska ( kyllä, juuri se kamala juoru lehti 😀 )
  6. – lonkero
  7. – sinappi ( turun sinappi, mieto )
  8. – valion jäätelö
  9. – suomenkielisiä elokuvia ( vaikka usien ovatkin aivan paskoja )
  10. – juhannusta

Mitä en kaipaa Suomesta:

  1. – alkoholipolitiikkaa
  2. – kylmää
  3. – kaikkia ihme hölmöjä lakeja
  4. – mämmiä 😀

Mikä täällä on, mutta ei Suomessa ( vain oma kokemukseni, älkää vetäkö hernettä nenään ):

  1. – ihmiset hymyilevät toisilleen
  2. – ihmiset ovat auttavaisia yleensä aina
  3. – ihmiset puhuvat toisilleen ja myös vieraille ihmisille
  4. – komeammat miehet ;D
  5. – kaupoissa on niin paljon paremmat ja isommat vihannesosastot
  6. – työpaikoilla panostetaan paljon enemmän työntekijän hyvinvointiin

Saman henkisyydellä tarkoitan sitä, ettei tanskalaisten kanssa ole sitä ns. samaa historiaa. Lapsuuden huippu lelut, bändit, ohjelmat jne on ollut erilaisia. Koulutus on erilaista täällä kuin Suomessa. Tosin harvoin sitä lapsuudesta loppujen lopuksi puhuu.

Tanskalainen ruoka ei ole minun makuuni lainkaan, mutta makuja on aina erilaisia. Onneksi olen saanut oman miehen rakastumaan suomalaisiin perusruokiin kuten makaroonimössö, kinkkukiusaus ja nakkikastike.

Aina silloin tällöin tulee olo, että kaipaa Suomea ja siellä olevia asioita. Sitten käyn Suomessa ja ikävä katoaa. Täällä on hyvä asua ja sinappiakin saa postin kautta äidin lähettämänä 😀

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat