Small Talk kassalla

Small talk on vaikeaa ja varsinkin ihan ventovieraiden kanssa. Olen todella sosiaalinen ja tulen juttuun helposti. Sitten on taas tilanteet, jolloin suomalaisuuteni nostaa päätään. Mitä kuuluu on vielä ok, mutta enempää ei sitten tee mieli avautua .

Menin ostamaan alusvaatteita ja sopivat löytäessäni suunnistin kassalle. ( Minä= M, Kassa=K )

K Olivatko sopivat ( kysyen tanskaksi )

M Kyllä, mutta sopiiko keskutselu englanniksi

K toki, mistä olet kotoisin

M Suomesta

K Miksi tulit tänne? Miten olet oppinut Tanskaa?

M miehen perässä muutin ja koulussa käyn kaksi kertaa viikossa opettelemassa kieltä

K Mahtaa olla hieno mies. Millaista on Suomessa? Aiotko olla täällä kauan? Missä asut? Millaisessa asunnossa asut? Oletko töissä vai opiskeletko?

M. Joo, pimeää, Töissä oon. Asun Aarhussissa omakotitalossa

K  Mieskö omistaa? Onko vakittuinen paikka? Onko tanskalainen yritys?

Tässä kohtaa tunsin oloni jo piinatuksia ja maksoin äkkiä ja livistin karkuun. Hienoa kun on kiinnostunut, eikä varmastikkaan pahaa halunnut. Itselleni tuossa kohtaa meni raja mukavuuden ja epämukavuuden välillä 🙂

Toinen mikä ahdistaa välillä, on myyjät jotka tunkevat sovituskoppiin. Saatan olla puoli alasti ja nainen tulee antamaan mielipiteensä ja auttamaan pukeutumisessa, Hienoa palvelua, mutta ehkä liikaa itselleni.

Muilla kokemuksia liian ystävällisestä palvelusta?

 

Kommentit (6)
  1. Hahaa! 😀 Kuulostaapa tutulta tuo kysely ja sovariin tuppaaminen. 😀 Lueskelen täällä näitä vanhempia postauksia ja NIIN paljon samoja juttuja, mitä itsellekin tullut vastaan. 😀
    Multa kans aina kysytään (juurikin usein kaupan kassalla tms) mitä teen täällä, miksi, missä asun, missä mies on töissä jne. Joskus on kysytty myös illalla ostoskeskuksessa (kun kaikki muut ihmiset on yleensä kai kotona jo) että mitä mä siellä teen. 😀 Noo, ihan vaan ostoksille tulin kun oli auki tämä kauppa.

    1. Ne on niin uteliaita 😀 yrittävät kai olla mukavia mit itelle tulee usein vaan olo että haluutko mut pois maasta vai miks kyselet.

  2. Hihittelen täällä tolle sun kokemukselle. Kuulostaa niin tutulta, tätähän siis tapahtuu Irlannissa myös kaiken aikaa! Olen asunut täällä kohta 9 vuotta ja olen jo aika hyvin tottunut siihen, mutta alussa varsinkin se tuntui jotenkin tosi kummalliselta. Mietin, että miten sitä ihmistä edes voi kiinnostaa. Se oli jotenkin aina niin hyvä jutun juuri kun kuulivat, että olin Helsingistä. Noh, tätä nykyä mä taidan itse olla aika samanlainen… Kampaajakäynnillä jos on uusi kampaaja tulee usein käytyä ensin mun tähän astinen elämä läpi ja sitten vuorostaan kampaajan!

    1. Itse vielä totuttelen 😀 sama se on töissä että viikonlopun jälkeen kaikilta pitäisi kysyä miten meni viikonloppua ja kaikki kyselee sulta. Ruokaillessa kysellään kaikki koti asiat. Hienoa kun kiinnostaa, mutta itselle se on vielä hieman outoa. 

      Mutta ihmiset ovat paljon avoimempia ja auttavaisempia täällä. Kerran oltiin apteekissa ja edellä oleva ei muistanut kortin koodia, niin oma mies meni kysymään onko mobile paytä ni hän voi maksaa omalla kortillaan ostokset. Jäin katsomaan tilannetta suu auki ja mies naureskeli että tälläinen on ihan normaalia auttamista 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *