Suomalainen vai tanskalainen?

Usein minulta kysytään koska alan puhumaan sujuvaa tanskaa tai koska aion tanskalaistua.

Kieltä opiskelen koko ajan ja paranen päivä päivältä. Ei sitä muutamassa kuukaudessa vaan opi, vaikka kuinka haluaisi. Varsinkin kun kielet ovat olleet itselleni aina vaikeita.

Koska tanskalaistun on taas vaikeampi kysymys. Mitä sillä edes tarkoitetaan? Milloin alan juoksemaan joka päivä, milloin haen kansalaisuutta, milloin koen olevani tanskalainen, vai mitä tällä haetaan.

Moni ystäväni ( hyvää tarkoittaen ) sanovat usein, että tekevät minusta tanskalaisen. Vastaan heille aina ettei tule onnistumaan. Olen aina suomalainen vaikka mitä tapahtuisi. Olen mielestäni tanskalaistunut jo paljon, mutta suomalaista identiteettiäni en koskaan tule luovuttamaan.

Kuulin yhdestä naisesta joka oli muuttanut tänne Ruotsista. Hän oli asunut täällä muutaman vuoden ja alkanut menettää identiteettiään. Hän ei enää tiennyt onko ruotsalainen vai tanskalainen. Häntä painostettiin olemaan kuin tanskalainen ja unohtamaan omat ruotsalaiset tapansa. Hän puhui joka paikassa vain tanskaa ja kaikki ympärillä oli vain tanskalaista. Lopulta hän oli ottanut lopputilin ja muuttanut takaisin Ruotsiin, koska oli liian sekaisin ajatustensa kanssa. Kuulostaa omaan korvaan todella radikaalille, mutta samalla ymmärrän häntä.

Siksi en aio koskaan luopua omasta identiteetistäni. Olen suomalainen, joka asuu Tanskassa.

Olen opettanut miehelleni suomenkieltä, jotta hän pystyy samaistumaan edes hieman olooni. Ja tulevaisuudessa kun/jos saamme lapsia, niin hän ymmärtää jotakin kun puhumme lasten kanssa suomea.