Suomalainen vai tanskalainen?

Usein minulta kysytään koska alan puhumaan sujuvaa tanskaa tai koska aion tanskalaistua.

Kieltä opiskelen koko ajan ja paranen päivä päivältä. Ei sitä muutamassa kuukaudessa vaan opi, vaikka kuinka haluaisi. Varsinkin kun kielet ovat olleet itselleni aina vaikeita.

Koska tanskalaistun on taas vaikeampi kysymys. Mitä sillä edes tarkoitetaan? Milloin alan juoksemaan joka päivä, milloin haen kansalaisuutta, milloin koen olevani tanskalainen, vai mitä tällä haetaan.

Moni ystäväni ( hyvää tarkoittaen ) sanovat usein, että tekevät minusta tanskalaisen. Vastaan heille aina ettei tule onnistumaan. Olen aina suomalainen vaikka mitä tapahtuisi. Olen mielestäni tanskalaistunut jo paljon, mutta suomalaista identiteettiäni en koskaan tule luovuttamaan.

Kuulin yhdestä naisesta joka oli muuttanut tänne Ruotsista. Hän oli asunut täällä muutaman vuoden ja alkanut menettää identiteettiään. Hän ei enää tiennyt onko ruotsalainen vai tanskalainen. Häntä painostettiin olemaan kuin tanskalainen ja unohtamaan omat ruotsalaiset tapansa. Hän puhui joka paikassa vain tanskaa ja kaikki ympärillä oli vain tanskalaista. Lopulta hän oli ottanut lopputilin ja muuttanut takaisin Ruotsiin, koska oli liian sekaisin ajatustensa kanssa. Kuulostaa omaan korvaan todella radikaalille, mutta samalla ymmärrän häntä.

Siksi en aio koskaan luopua omasta identiteetistäni. Olen suomalainen, joka asuu Tanskassa.

Olen opettanut miehelleni suomenkieltä, jotta hän pystyy samaistumaan edes hieman olooni. Ja tulevaisuudessa kun/jos saamme lapsia, niin hän ymmärtää jotakin kun puhumme lasten kanssa suomea.

Kommentit (2)
  1. Moikka Tanskatar!

    Minustakin on hyvin radikaalia, että tämä ruotsalainen hylkäsi koko elämänsä Tanskassa vain sisäisten ristiriitojen vuoksi. Itse olen syntynyt Virossa virolaisille vanhemmille ja muuttanut vauvana Suomeen, jossa olen elänyt koko elämäni. Kansalaisuutta en ole täältä hakenut, enkä kyllä ole sitä ikinä kaivannutkaan erityisesti Viron liitytyttä EU:hun ja puhun molempia kieliä erinomaisesti.

    Kun lukiossa muut pohtivat omaa identiteettiään yksilönä ja harrastustensa kautta, olin minä jo yli kymmenen vuoden ajan paininut identiteettiongelmien kanssa: olenko enemmän virolainen vai suomalainen? Voinko kokea samaistuvani enemmän suomalaisiin, vaikka en koe yhtä suurta sympatiaa suomalaista synkistelyä kohtaan, kuin virolaista kulttuuria? Silti tulen paremmin toimeen suomalaisten kanssa, kun ymmärrän heidän sanatonta viestintäänsä paremmin ja sitä mitä he tarkoittavat milläkin lauseella? Jos olen ulkomailla, sanonko olevani Virosta, kun olen sieltä kotoisin vai Suomesta, kun asun siellä? Kumpaa maata kannustan Euroviisuissa? Ehkä olen päässyt helpommalla, kun olen joutunut miettimään näitä asioita lapsesta asti, eivätkä ne ole räjäyttäneet maailmankuvaani yht’äkkiä.

    Haluan kuitenkin kannustaa sinua pitämään kiinni niistä asioista, jotka koet tärkeiksi suomalaisuudessasi (kuten suomeksi blogin kirjoittaminen) mutta ottamaan avoimin mielin vastaan ne osat tanskalaista kulttuuria, jotka sinua kiinnostavat. Suomalaisuutesi ei vähene siitä, että omaksut myös muita tapoja ja taitoja, kuten ei suomenkielentaitosi huonone tanskankielen oppimisen myötä. Monikulttuurisuus on rikkaus. Vaikka toisessa maassa oleillessaan jää väistämättä paitsi joistakin toisen maan kulttuuri-ilmiöistä eikä pysy mukana uutisissa, ei kannata pelätä, että menettäisi itsestään jotakin.

    Hienoa, että haluat opettaa miehellesi suomea! Ja hienoa, että olet päättänyt määrittää itsesi Tanskassa asuvaksi suomalaiseksi. Saat vapauden olla ja elää juuri niin, kuin hyvältä tuntuu, ilman kummankaan kulttuurin rajoitteita, kun voit aina käyttää tekosyynä suomalaisuutta tai Tanskassa asumista 😉

    Terveisin,
    Virolainen, joka asuu Suomessa (toisinaan myös: Pohjois-Eurooppalainen)

    1. Hei Mrl,

      Missään nimessä en yritä olla oppimatta tanskalaisia tapoja, koska se tekee elämästäni vaan vaikeaa. Kun/jos saan lapsia ovat he puoliksi tanskalaisia ja haluan että he omaksuvat molemman maan tavat. Tämän vuoksi haluan myös itse oppia niitä, jotta niitä voi opettaa. Samoin kun tanskalaisen ruuan tekeminen. Vaikka itse en pidä, haluan oppia jotta voin sitä tehdä miehellni ja tuleville lapsilleni.

      Nuorempana identiteetin määrittely hankalampaa, joten siten olen päässyt ns. helpommalla. Tänne muuttaessa tiesin jo kuka olen, mutta teiniä sitäkään ei edes tiedä.

      Itse jos menen ulkomaille olen aina vastannut: olen suomalainen, mutta asun Tanskassa. Tähän määritelmään olen päätynyt ja se ainakin itseä helpottanut. Veikkaan ettei tuo ruotsalainen ollut ehkä muutenkaan ihan sujut itsensä kanssa, joka saattanut osaltaan vaikuttaa asiaan.

      Saa vapauden elää ja olla juuri niin on totta. Samalla tosin koen myös että minua yleistetään useasti. Rakastat ihan varmasti kylmää koska olet Suomesta. Ja suomalaiset taas sitten antavat ennakkoluuloja siitä, että muutin miehen perässä toiseen maahan. Jos olisin muuttanut Suomen sisällä, olisin paljon normaalimpi. Nyt olen monen silmissä epätoivoinen jne.

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *