Olen tässä viikon aikana muistellut omaa lapsuuttani, mm. 80-luvun leluja ja leikkejä ja muita puuhia. Taitaa pitää paikkaansa, että sitä tulee siirrettyä omasta lapsuudesta perinteitä lapsilleen. Ei ole kyllä tarvinnut tyrkyttää mitään, vanhempi poikamme Miska on alusta asti ollut kiinnostunut lapsuusaikani piirretyistä ja hahmoista kuten Myyrä, Tohtori Sykerö, Puppe jne. Olen keräillyt hänelle alkavan kokoelman minulle nostalgisia kirjoja, joita silloin lainattiin kirjastosta. Camilla Mickwitzin tuotokset eivät tunnu tippaakaan vanhentuneelta, päinvastoin. Löysin myös edullisesti vanhan VHS:n, jossa on pari tarinaa, jotka muistan hyvin omasta lapsuudestani.Tuli kylmät väreet kun katsoin Mimosaa ja muita tuttuja pätkiä. Kirjastoissa voi onneksi käydä siirtämässä VHS:t DVD-muotoon.

Ihania hahmoja menneisyydestä.Pari on mun omia vanhoja.

Tänään olimme retkellä mustikkametsässä, jota myös harrastimme omien vanhempieni kanssa kun olin pieni. Hiukan myöhemmin on sitten luvassa sienien poiminta.

Metsässä on kyllä aina jotenkin taianomainen tunnelma , varsinkin jos löytää sellaisen paikan missä ei kuulu muiden ihmisten ääniä. Todella terapeuttinen kokemus jälleen. Eikä ole ollenkaan hullumpaa kun palkkioksi saa jotain näin ihanaa.

Ennen tätä herkkua nautimme oman palstan vihanneksista tehtyä kasvispastaa. Kattaus on tärkeä osa ruokahetkeä.

Välillä tulee mietittyä, että miten tätä kaikkea ehtii harrastaa sitten, kun palaan takaisin työelämään noin vuoden kuluttua. Pitää nauttia nyt joka hetkestä. Mukavaa alkuviikkoa!