Rakastan Kreikkaa, mutta
Rakastan Kreikkaa. Olen käynyt siellä lukemattomia kertoja. Hiekkarannat, kirkas vesi, Zorbas-tyylinen musiikki. Tsatsiki, moussaka ja baklava. Samarian rotko ja Malemen ranta. Olette ihania.
En kuitenkaan muistele teitä tänään lämmöllä. En mieti EM-voittoa 2004. En mieti perheen lomamatkoja ja auringon ruskettamaa nahkaa. Toivon pallonmenetyksiä ja tehotonta peliä. Epätarkkoja syöttöjä ja hiukan liian hidasta juoksunopeutta. Epäonnistuneita keskityksiä ja huonoa puolustusta.
Te olette jo saanut paljon. Me emme mitään. Siis ainakaan tässä lajissa. Antakaa meille tämä voitto. Ja ehkä vielä sitten myöhemmin vieraissakin. Nyt kun ihmiset vihdoin innostuvat, niin olisi kivaa pitää hurmaa yllä.
Rivelution. Matti Härkönen lanseerasi termin Ylen urheilutoimituksessa. Tänään, jos vain pysyn hereillä, minun on mahdollista todistaa omin silmin tämän hurmoksen jatkoa. Ei soi Zorbas tai vuoden 2005 euroviisuvoittajakappale. Soi Maamme-laulu, Popeda tai vaikka joku Kummelin huumoribiisi (ollaan Tampereella). Minä odotan Huuhkajat. Minä odotan.