Oikeastaan otsikko kuuluisi, että mitä ajattelin tällä viikolla.

• Väärin lausutut jalkapallon pelaajien nimet. En todellakaan ole itse mikään englannin kielen erikoistaitaja. Joidenkin nimien lausuntatapa vain kutkuttaa nauruhermojani. Kiruu. Dekea. Ai että!
• Jalkapallosta vielä. Nyt kun FIFA kokeilee muutenkin kaikkea uutta, niin minulla on ehdotus. Voisiko pelaajille laittaa mikit? Niin että kuulisi mitä he keskustelevat kentällä. Mikit saman tien myös valmentajille. Ei tarvitsisi enää tulkita, että mikä kirosana sieltä tuli, kun voisi varmuudella kuunnella sen. Myös kaikki klassiset selitykset tulisivat talteen. ”My teeth hurt when he put his shoulder against them”. On vain ajan kysymys, kun tästä ehdotuksesta innostuvat muutkin, joten ilmoitan tämän nyt virallisesti täällä. Minä ehdotin sitä ensin. 
• Paralympialaiset ovat alkaneet Suomen osalta paremmin kuin olympialaiset. Kultaa on saatu lumilautailussa ja sen lisäksi on tullut kaksi pronssia. Sotshin tilasto on jo triplattu. Samaa prosentuaalista parannusta toivoisin seuraavissa kesäkisoissa ei-paraurheilijoilta.
• Työpaikan olympiaveikkauksen lopputulos tarkastettiin vihdoin tällä viikolla. Minä tein tarkastuksen. Olisin voinut periaatteessa huijata, mutta en huijannut. En siis myöskään voittanut. Tärkeintä on kuitenkin rehti kilpailuhenki ja se, ettei palkinto ollut niin suuri, että olisi oikeasti ärsyttänyt.
• Olen astunut jonkin rajan yli. En tiedä minkä, mutta jokin raja on ylitetty. Ostin nimittäin painonnostohanskat. Tulee tunne, niin kuin treenaisin ihan oikeastikin. Nämä markkinoitiin minulle kanssatreenaajien sanoilla, että pysyy ote paremmin. Toivotaan, että tämä otteen pitäminen pätee myös muihin asioihin.