Kirje Kalervolle

Hei vaan arvon rautakansleri!

Toivottavasti sallit, että sinuttelen. Haluan kertoa sinulle, kuinka paljon kannanottosi Valko-Venäjän jääkiekon MM-kisoja koskien on merkinnyt minulle. Tunnustan heti alkuun, että pidin sinua perinteisenä sukupolvesi edustajana. Konservatiivisena jääränä, jota ei paljon ihmisoikeudet kiinnosta. Anteeksi nyt vaan, mutta laitoin sinut samaan kastiin Juhani Tammisen ja hänen veli-Lukashenko-ulostulojensa kanssa. Onneksi uskallan myöntää virheeni. Nostan kädet pystyyn. Olin väärässä sinun suhteesi.

Sinut tunnetaan jyrähdyksistäsi. Niillä on legendaarinen maine. Asioista voidaan keskustella, mutta kun Kalervo Kummola jyrähtää, keskustelu on usein ohi. Sinun mielipiteelläsi on väliä. Aiemmin se nauratti ja jopa ärsytti. Miten jollain voi olla (urheilu)maailmassa noin paljon valtaa. Kysehän on vain yhdestä ihmisestä. Sinua pidettiin ja pidetään yhä arvossa. Suomen jääkiekolle olet myyttinen päättävien pöytien ja kulissien mies. Sinä saat yleensä tahtosi läpi.

Kaikkea tätä vasten sydämeni värisi ilosta, kun näin kommenttisi koskien miesten jääkiekon MM-kisojen järjestämistä Valko-Venäjällä. En tiedä mitä odotin sinulta, mutta en ainakaan tätä. On ihanaa olla väärässä. Usein puhutaan, ettei urheilua ja politiikkaa pidä sekoittaa ja tästä ehkä kaikki voivat olla samaa mieltä. Toisaalta, entäs sitten kun vahinko on jo tapahtunut ja urheilu on valjastettu diktaattorimaisen johtajan omien etujen tavoittelun välineeksi ja mainokseksi. Sinä toit tämän harvinaisen suorasanaisesti ja selkeästi esille. Ihailen sitä. Ei kiertoilmaisuja tai jotain ympäripyöreää, vaan selvä kannanotto sen puolesta, ettei kisoja tule Lukašenkan Valko-Venäjällä järjestää.

Haluan sanoa sinulle Kalervo, että ihailen sinua. Tunnustan omat ennakkoluuloni sanomalla, että voisit ikäsi puolesta edustaa toisenlaista äärilaitaa. Sellaista, joka ei halua pilata mukavia arvokisoja ikävällä politiikalla ja jolle raha ja kisojen läpivienti on ihmisten elämää ja demokratiaa tärkeämpiä arvoja. Olen kiitollinen, että meillä on Kansainvälisen jääkiekkoliiton tärkeässä vaikutusasemassa ihminen, joka uskaltaa ottaa kovaäänisesti kantaa oikeiden asioiden puolesta. Kiitos, että jyrähdit.

Ystävällisin terveisin, uskollinen penkkiurheilija

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Rakastan lempinimiä. Joskus niiden tavoitteena on helpottaa alkuperäisen nimen lausumista. Joskus lempinimi on taas vain hellittelynimi ja mahdollisesti jopa alkuperäistä nimeä pidempi. Tässä joitakin helmiä:

  • Puksu. Tähän nimeen sisältyy erityisen paljon hellyyttä ja rakkautta. Meidän (=minun, Huuhkajien, Suomen, Norwichin) Teemu Pukki eli Puksu.
  • Brunski. Portugalin tämän hetken lahja ManU-faneille: Bruno Fernandes. Penkkiurheilijan näkökulmasta hiukan persoonaton, ei pahemmin hymyile ja virnuile vaan hoitaa hommansa. Lempinimi saa hänet tuntumaan sympaattisemmalta.
  • DCL. KDB. Mitä näitä nyt on, kirjainyhdistelmiä siis. On Dominic Calvert-Lewin ja on Kevin Kevin De Bruyne. Kirjainyhdistelmillä on mukava briljardeerata ja osoittaa omaa jalkapallonörtteyttään.
  • Firmis. Aina hymyilevä Roberto Firmino.
  • Rasse. Sankarin ja yli-ihmisen asemaan hyväntekeväisyystyönsä vuoksi ansaitusti noussut Marcus Rashford. Ihan sama mitä hän tekee jalkapalloilijana. Hän on jo nyt legenda kentän ulkopuolisten syiden vuoksi.
  • Ronttu, Ronis, Krisse. Kyseessä on tietenkin vanha kunnon Cristiano Ronaldo, jonka otsalla on mielikuvissani ikuisesti yöperhonen. CR7.
  • Buffis. Aina charmantti ja tyylikäs pallon kuin pallon eteen venyvä Gianluigi Buffon. Muistelen, että hänen piti jäädä eläkkeelle, mutta muistelen nähneeni hänen pelaavan vielä syyspuoliskolla Mestarien liigaa.
  • Kloppi. Saksan nauravainen ja veikeä lahja jalkapallovalmennukselle: Jürgen Klopp. Rakastan hänen tapaansa elehtiä ja elää ottelussa mukana kentän laidalla. Samaa teen itsekin.
  • Peppi. Espanjan vastine Kloppille, Josep ”Pep” Guardiola alias Peppi. Tuittupää.
Puheenaiheet Ajattelin tänään