Mestarien liigan loppuottelu pelataan tänään Madridissa. Finaalissa ovat vastakkain Liverpool ja Tottenham. Miettikää mitä brittijoukkueiden ylivoimaa seurajalkapalloilussa. Sekä Mestarien että Eurooppa liigan finaalit pelataan saarivaltakunnan joukkueiden kesken. Ladsit ja Ladettet ovat haltioissaan. Niin olen myös minä.

Ennakkoasetelmat ovat yllättävän tasaiset. Vastakkain ovat joukkueet, jotka eivät viime vuosien aikana ole paljolti voittaneet mitään. Nälkää siis on. Paperilla Liverpool on vahvempi, mutta kun on kyse yhdestä ottelusta, mitä vain voi tapahtua. Valioliigan päätöksestäkin on aikaa, joten pelituntuma on mysteeri. Kummallakin on ollut aikaa valmistautua.

Asioita mitä odotan:

• Kovaa peliä ilman turhaa filmaamista. Joillakin joukkueille ja pelaajilla on joskus (kröhön espanjalais- ja italialaisseurat) ollut tapana liioitella kontakteja. Pelistä menee maku, kun joka ikisestä rikkeestä seuraa teatteria ja kokouksia.
• Rakastan Jalosta (eri laji). Pidän vahvasti Markusta (Kanerva). Myös Jürgenillä on vakaa paikka sydämessäni. Pidän siitä, kuinka hän elää vahvasti tunteella ottelun aikana. Plussaa tulee myös urheilullisten vaatteiden pitämisestä kentän laidalla. Saa nähdä onko tänään sellainen tilanne, että Jürgenkin olisi laittanut puvun päälle.
• Football´s coming home. Brittifudiksen hurmos. Vuosien epätoivo kääntyy iloksi. Toivon, että jokainen englantilainen tai englantimielinen jalkapalloihminen ottaa ilon irti tästä. Kyllä se jotakin kertoo, kun seurajoukkueet ovat maailman huipulla. Toivottavasti sama noste siirtyy myös maajoukkueeseen.

Toivon Liverpoolin voittoa. Siihen ei ole muuta syytä, kuin että sydämeni sanoo niin. On aika. Tämä on ollut tuloillaan jo pitkään ja tänään se tapahtuu. Enää ei kävellä yksin.