Ensipuraisu

Edessäni olevaa näyttöä olen nyt tuijottanut n. 15minuuttia putkeen ja miettinyt mistä tämän kaiken aloittaisin, mutta eipä nyt vielä ole tullut mitään järkevää mieleen, niinkuin ei yleensäkään, mutta  
 
Tää homma mitä just nyt teen, niin tuntuu aivan kuin kirjoittaisin päiväkirjaa, jota en ikinä oikeastaan ole parin ensimmäisen sivun alkuinnostuksen jälkeen kirjoitellutkaan ja ne kirjoitukset joita olen sivuille ruksannut on aina päätynyt hetken päästä roskikseen vailla järkevää sisältöä.

Muistanpa joskus nuoruusajankirjoituksetkin, jotka olivat tasoa: Ryyppäsin, ryyppäsin, oltiin sängyssä, ryyppäsin, oltiin sängyssä jne jossa sama toisto jatkui keskisivuille asti. Tämän kyseisen päiväkirjan olivat joskus löytäneet silloiset asuinkumppanini lastenkodista, liekkö sitten lukenut kauhusta kankeana tai sitten naurun remakan soidessa, tiedä häntä, mutta lukemisen jälkeen olivat kuitenkin tuhonneet tämän vihkosen! 

Toivottavasti kuitenkin, nyt asioissani tulee olemaan enemmän sisältöä kuin tuossa edesmenneessä ”mestariteoksessani”! 

Noh, nyt tuli eräs ajatus päähäni: 

Tarvis alkaa pakkailee tavaroita, huomenna ois muutto päivä. Koskakohan saan tarpeekseni koko muuttotouhuista!? Enpä tiedä riittääkö edes 50 kertaa mitä olen elämäni aikana muuttanut, eipä taida riittää ei, mutta jospa nyt olis vihdoin jotain pysyvämpää! Ainakin sieluni lepää siellä mihin olen huomenna loppuja tavaroita viemässä, taitaa tuntua ensimmäistä kertaa elämässäni kodilta! Olisiko se nyt tässä KOTI jota minulla ei elämäni aikana ole vielä ikinä ollutkaan! Joo o, luitte oikein, ei ole ikinä ollut oikeaa kotia! 
Missä minä olen sitten syntynyt? Elämäni kasvanut? Elänyt? 
Noh, missä milloinkin, siitä tulette varmasti kuulemaan tuonnenpana! 

Mutta nyt loppu sanat 

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ ja tää toivoo nyt, jotta sais energiaa jostain alkaa touhottamaan!