Joulumieltä voi repiä sieltä

Joulu, joulu, joulu!! 
Eikö sitä joulua voi ottaa aivan rennosti ja stressittömästi?! Kiirettä siellä, kiirettä täällä, jonoa siellä jonoa täällä. Pikaisia hyvän joulun toivotuksia, tarkoittamatta sitä kuitenkaan, PLAAH!

Okei, tunnustan, en pidä joulusta, en sitten ollenkaan. Inhoan sitä teennäistä oloa, että koska näin kuuluu jouluna tehdä niin näin tehdään ja että sukulaiset kokoontuu yhteen ja syödään oooooikein maittava joululounas. 
Noh, ehkä tämä kaikki juontaa juurensa siihen, että itselläni ei ”oikeeta” joulua ole ollut sitten omien muistikuvieni koskaan (lapsuudestani en muista jouluja jotka vietin kasvattiperheessä), joulut meni laitoksissa, ilman sen kummempia joulutraditioita, jouluruoat, lahjat ja sitten samaa hengaamista mitä muulloinkin.Se oli vain laitosmaista joulunviettoa ilman kodinomaista lämpöä ja läheisyyttä. 
Minun suvussani/perheissäni (sisarpuolet/kasvattiperhe) ei kokoonnuta yhden suuren pöydän ympärille syömään ja laulamaan joululauluja ja jos kokoonnutaankin niin minä olen jäänyt ainakin ulkopuolelle näistä kekkereistä. Enhän kuulu oikeestaan kumpaankaan perheeseen. 
Äitiäni olen joskus pari vuotta sitten viimeksi käynyt joulun aikoihin morjestamassa, ei siinäkään joulusta oikein ollut tietoa, paitsi sisustuksellisesti, hän kun on aina ollut todella taitava käsistään, niin on kaikkea omatekemää siellä täällä roikkumassa. Porukkaa lampsi edes takas hoitelemassa ”bisneksiä” äitini kanssa.
Antoi hän lapsenlapsilleen sentäs  yhden lahjan, mp3 soittimen ja sanoi, se kuka saa tämän auki, niin saa sen lahjaksi. Oli niissä sellaisissa varkaudenestokuorissa, siinä sellaisessa muovisessa kotelossa. Pojat teki työtä käskettyä ja kova oli kina, kuka sen loppupeleissä avasi. Ja ”mummolla” oli todella mukavaa katsoessa poikien touhua. 
Se niistä minun muistojeni ”jouluperinteistä” 

Meidän joulu on sitten taas meidän näköinen
aina on ollut lahjat aattona valmiina aamulla odottamassa, sitä kun lapset herää, ihan vain siksi, jotta päivä menee rauhallisemmin ja lahjojaan tutkiskellen  eipä ole tarvinut malttamattomia lapsia yrittää saada ruokapöytään/saunaan/haudoille ym sanomalla,  että kyllä se pukki kohta tulee, kunhan ensin vain plaapplaapplaap…
Syömme jouluruoan sitten, kun on nälkä, puuro on kylläkin tuttua ja turvallista riisipuuroa, kera mantelin, tosin ikinä ei ole tainut mantelia olla, on ollut ties mitä, rusinakin on joskus korvannut mantelin paikan. Ja joka ikinen vuosi, kun tämän ”mantelin” on joku meistä löytänyt, niin kertaakaan ei olla vielä keksitty, että mitä ihmettä siinä pitää sitten tehdä. Joku sanoo, että mantelin löytäjä joutuu laulamaan, joku kertomaan runon, joku sanoo, että mantelin löytäjä saa palkinnon jne ja aikamme mietittyämme, päädymme kompromissiin, että samalla viivalla ollaan kaikki, ei tarvitse tehdä mitään amerikan temppuja.

Haudoilla en muista olemmeko käyneet jouluna ikinä, isommat pojat kylläkin on mummon ja vaarin kanssa joskus käyneet, mutta itse käyn haudalla tiuhaan tahtiin muutenkin ja tämän haudalla käymisen voi tehdä joku muukin päivä ei se kuulu mielestäni vain jouluun, vainajaa tulee muistaa muulloinkin ja itselläni menneet läheiset ovat hyvinkin usein ajatuksissani. 

Meillä ei ole yleensä sen kummempia joulukoristeita, ei tonttuja ikkunassa, ei ”jouluvaloja” valaisemassa, kuusikin vain joka toinen vuosi, kun pojat on joka toinen vuosi isänsä kanssa. Kuusi on melkein aina ollut ”varastettu”, Tänä vuonna en meinaa ostaa yhen yhtään kuusenkoristetta vaan koristelemme kuusen omatekemillä koristeilla, kävyillä, joulukorteilla, pipareilla, karkeilla jne. Turhaa rahanmenoa moiset koristeet, kun niitä on kiva myös tehdä itse. Taidankin säästää tämän askartelutuokion aatonaattoon niin menee sekin päivä sitten mukavammin etiäpäin. 

Jouluna olen vain minä ja minun lapseni ei ketään muita, pois teennäisyys, jos kiukuttaa niin kiukutellaan, ei sitä tarvitse sen enempää hienostella vaikka onkin joulu. Olemme samalla porukalla kuin aina ennenkin, pelaamme, leikimme, katsomme telkkaria ja teemme mitä nyt huvittaa, niinkuin aina ennenkin. 

Nyt, kun tätä kirjoitan huomasinkin, että eipä se nyt pöllömpää ole se joulukaan, onhan meillä omat joulutraditiomme ei siihen muuta tarvitsekaan <3 <3

Mutta eriasia on ne joulut jolloin lapseni ovat isällään, silloin olen hyvin, hyvin yksinäinen, ei ketään missään, kukaan ei soita (hyvin harvoin muulloinkaan), kenelläkään ei voi mennä kyläilemään, mikään ei ole auki , koska on joulu. Silloin on hyvinkin tietoinen siitä, että ei ole sitä omaa sukua/perhettä (siis muita kuin omat lapset), olet hyvinkin yksinäinen, ei kukaan muista, yksin saa jouluruoat syödä tuijotat samaa Samu sirkan joulua, niinkuin jo joka vuosi aiemminkin. Silloin on vielä enempi se tunne, että JOULU ON SYVÄLTÄ! 
 

Kommentit (1)
  1. Kukin viettää tavallaan. Minusta tuo kuulostaa ihanalta, juuri teidän näköiseltä joululta! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *