Aloin luonnostella matkaani paperille, varsinkin kun satuin löytämään siihen vallan osuvan pikkuisen muistikirjan. Oli helpompaa pakata tavarat ja miettiä valmiiksi kaikki tarpeellinen.

Kaikki oli valmiina yhtenä perjantaisena aamuna, kun lähdimme kohti Helsinkiä klo 03.00. Suorastaan pelotti noin aikainen aamulähtö, mutta se kyllä meni ihan mallikkaasti.

Saavuimme Bordeauxin pienehkölle lentokentälle Amsterdamin kautta samaisena aamupäivänä. Lennot sujuivat aivan hyvin, vaikka ne saivatkin Rexonani pettämään. Käytin mindfulnessia apuna ja kuvittelin minun ja ystäväni suojakuplan sisälle. Kuplan päällä oli iso, lempeä propeli, joka tilanteen tullen olisi saattanut meidät maanpinnalle pehmeästi. Näin olin siis järkeilllyt lento-onnettomuuden kohdatessa.

Ystäväni Jaana on kokenut matkustelija ja näin ollen hänen seurasssaan oli varsin mutkatonta siirtyä kaikenmaailman turvatarkastuksista checkinneihin. Minä kun en osaisi ikipäivänä esim toimia lentokentällä niin, että loppujen lopuksi istuisin koneessa ja vielä oikealla paikalla🤭.

Vuokra-auto muuttui Huyndaista Mersuun vuokrafirman kömmähdyksen vuoksi ja sehän sopisi naiskaksikolle varsin hyvin! Matkalaukut autoon ja sitten kohti ensimmäistä yöpymispaikkaa, parin tunnin ajomatka päähän. Minä istuin Mesen etupenkillä leuka auki loksahtaneena. Mitä ihania linnoja täällä onkaan!!

Saint-Jory De Chalais

Yövyimme pari ensimmäistä yötä Jaanan ystävien luona. Illan pimetessä suloinen ranskankieli vain soljui korvissani ja taisin olla muutaman sentin ilmassa tuoliltani ihastuksesta kielen sulosoinnuista. Minut otettiin ystävällisesti vastaan ja illallistettiin yhdessä isossa porukassa. Myös naapurin maanviljelijä liittyi seuraan ja hetki oli kuin elokuvasta, jossa pitkä pöytä on katettu ja syödään ja juodaan ja nauretaan. Fantastique!

Osa puhui jopa suomenkieltä, jotkut vain pelkkää ranskaa, mutta en kokenut itseäni ulkopuoliseksi lainkaan. Jaana tulkkasi, minkä ehtisi ja tottakai, tyylilleni uskollisesti, murjautin  pari vitsiäkin siinä viinilasien kilahdellessa. Välillä  hymyilin nyökkäillen ja sievästi ripsiä räpsyttäen, aivan kuin ymmärtäisin, mistä oli kysymys.Todellisuudessa, ei ollut aavistustakaan, mistä oli puhuttiin, toivoin vain, ettei ainakaan esimerkiksi siitä, että maanviljelijän parhaan siitossonnin sukukalleudet olisi palaneet sähköaitaan kiinni🙈. Täytyy kyllä sanoa, että ranskankieli on älyttömän vaikeasti tulkittavaa. En kertakaikkiaan ymmärrä sanaakaan.

Tänään käytiin pienessä Brantomen kaupungissa. Tämä maaseudun kauneus  ja vanhat linnat ja rakennukset vetävät kyllä hiljaiseksi. En varmaan ole milloinkaan nähnyt mitään näin kaunista.

Kierreltiin, valokuvattiin ja shoppailtiin. Tässä alla liuta kuvia sieltä, huomenna lähdetään eteläisen Ranskan mutkikkaita sivuteitä pitkin, kohteena Villefrance-de-Conflent.  Vielä illallinen ja aperitiivi, jossa oli muunmuuassa hanhenmaksaa ja shamppanjaa. Huhhuh, alan olla kohta niin internätsönääl, että morjens!

Nyt on aika painua unten maille. Jatkan tarinaa tulevista päivistä ja räpsin kuvia matkan varrelta.

Hyvää yötä, missä ikinä lienettekään❣️Bonne nuit❣️

Anu xxx

En ole kyllä itse mikään viherpeukalo enkä liioin ole ollut edes innostunut huonekasveista. Jotenkin on ollut ihan riittävästi hommaa lasten, harrastusten, kotieläimien hoitamisessa ja perusarjen pyörittämisessä. Olen ollut niin lähellä totaalista tipahtamista siinä vaiheessa, kun tein edellä mainittujen lisäksi kahta työtä, yrittäjänä omassa kampaamossa ja kahvilan tätinä pienessä kahvilassa. Siinä kun vielä olisi tarvinnut jutella päivittäin jollekin jukka-palmulle, niin voin ihan sanoa, että mieluummin olisin katkonut sen kymmenen sentin klapeiksi.

Lapsuudenkodissa oli kyllä paljon kukkia ja hei, onhan se tosi kodikasta! Varsinkin niiden hoitaminen ja elossa pitäminen on nyt viime aikoina herättänyt mielenkiintoani. Tässä, kun lapset alkavat olla aikuisia ja pesä liepeillä jo räpiköivät lähes omillaan, on siis aikaa ja ennenkaikkea tarvetta täyttää tyhjää syliä kaikenlaisella.

Koen kauhean tärkeäksi kierrättämisen. Esimerkkinä usein käytän tätä, että käytetyt  farkut istuvat paljon paremmin, kun ovat jo jonkun pyllyssä venähtäneet ja pesty sata kertaa. Sama asia välähti mielessä, kun kirjoitin torin hakukenttään viherkasvi ja kohdensin haun lähialueille. Siellähän niitä, vaikka millaisia. On taimia, joita joku kasvattaa ja myy harrastuksenaan, on valtavia peikonlehtiä, jotka ovat kasvaneet aivan liian isoiksi ja tilaavieviksi, on nukkatyräkkejä, joiden siementen sylkemiseen on selvästi joku kyllästynyt ja päättänyt laittaa tyypin myyntiin ja ruiskimaan muualle 🙈. Oli varaa valita ja laitoinkin muutamaan viestin.

Tällaisen rehevän kliivian hain aivan läheltä kotiani. Lupasin hoitaa sitä rakkaudella ja jakaa siitä juuressa nököttävän pikkuveljen omaan purkkiinsa. Kasvi on suht isokokoinen ja ruukku tuollainen ihana, patinoitunut vanha ruukku. Hyvä löytö!

Aloin myös katsella vaihtoehtoja ns kukkapöydälle tai pylväälle. Keksin mielestäni varsin hauskan idean selatessani ilmoituksia, sillä näitä pajatuoleja oli kaksi ja ne ovat aitoja, vanhoja, metallisia sekä säädettäviä jakkaroita, joita toki voi käyttää vaikka yöpöytänä tai justiinsa kukkapöytänä. Nekin noudin kahdenkilometrin päästä kotoota. Mahtavaa!  Siihen päälle pieni kirppiskierros Manhattan Kirppis-Centeriin, josta löysin muratin ja juorun ruukkuineen ja peikonlehden, jonka istutin hiukan isompaan astiaan.

Tässä seuraavassa kuvassa tämä kasvimaailman irstailija, todellinen tuhmeliini! Nukkatyräkki todellakin apuu siemeniään ympäriinsä ja tähän kaveriin joku oli kyllästynyt ja heivannut myyntiin tori.fiihin. Minä nyt lupasin toistaiseksi katsoa sen perään ja jos nyt ihan mahdottomaksi alkaa mennä, päätyy juuret edellä kompostiin🤭!

Lauantai-ilta on sujunut rauhallisesti tässä keittiön pöydän äärellä kirjoittaessani tätä blogia. Ensiviikolla hurahtanee varsin vauhdilla, sillä alan pakkailemaan matkalaukkua. Minusta meinaa kuoriutua maailmanmatkaaja, kun suuntaan ystäväni kera eteläiseen Ranskaan ihailemaan linnoja, syömään herkkuja ja maistelemaan tunnettuja ranskalaisia viinejä. Olen hyvin kokematon matkustelija, olen aina pelännyt hullun lailla lentokoneessa matkustamista. Vielä tänäkään päivänä en vaan voi ymmärtää, miten ihmeessä rauta voi pysyä ilmassa ja hymyni hyytyy aina sille kliseiselle vitsille, että yksikään kone ei  ole koskaan jäänyt ilmaan – aina ne ovat tulleet alas, tavalla tai toisella🙄

Nyt monien sattumien summana, suoranaisten ihmeiden saattelemana, lähden pienelle reissulle. Ystäväni täydellinen ranskankielen taito auttaa suunnattomasti, sillä englantia alueella ei juurikaan puhuta. Samoin se, että hän on asunut osan elämästään juuri siellä suunnalla, mihin suuntaamme. Eikä minun kielitaitoni ole kyllä kovin hääppöistä edes englannin suhteen. Kävi kerran tässä niin, että ollessani töissä eräissä kansainvälisissä tenniskisoissa, joku pelaaja esitti minulle kysymyksen:

” What kind of strings you have? Minä kohensin takamuksesta venyneitä farkkujani ylös ja mietin, että jopas on tennistähdellä otsaa ja vastasin:” Oh’ boy,I usually dress up on grandma style, in powder color!”🤔🙈Ei se nyt muuten mitään, mutta hän kyllä tarkoitti tennismailan jänteitä.😳 Että se siitä kielitaidosta!

Kerron kyllä myöhemmin matkasta lisää. Se tulee varmasti olemaan huikea kokemus. Yritän ottaa paljon valokuvia ja yritän välittää teille tuulahduksia ranskalaisittain. C’est la vie!

Äsken eteisestä kuului yllättävä pamahdus. Säikähdin ja pomppasin kurkottamaan, mitä kummaa siellä tapahtuu. NO NIIIIIIN! Humpsista. Kysyin, että kukas tämmöisen show’n järjesti rauhalliseen iltaan….?

”Ihan itellään putos! Täällä varmaan kummittelee, äiti, uskotko?” ”Voisin nyt tulla myöskin syliin, koska pelästyin kovasti❣️”

Meidän isovillapoika Aston Martin, 5kk, olikin vissiin hiukan nuuskutellut äidin kukkasia.Ei se nyt maailmaa kaada, senkin karvainen lapsi. Tule sylkkyyn, korjataan jäljet myöhemmin. Alkaa olla jo kohta nukkumaanmenoaika.

Hyvää yötä, missä ikinä olettekin ❤️

Anu xxx