Epävirallinen Ruokamanifesti osa 1.
Mua vähän jännittää kirjoittaa tästä ruoka-asiasta.. Ruokailutuottumukset kuuluu samaan sarjaan kuin lasten kasvatus, kuntoilu ja… No ruokailutottumukset 😀
Kaikilla – varsinkin anonyymeillä kommentoijilla – kun tuntuu olevan näistä asioista älyttömästi kokemusta ja tietoa ja vähintäänkin ammattitutkinto. Kuten aina ennenkin, mulla on vain oman kokemukseni, PT:n ja googlen kautta hankitut opit!
Kun kirjoitan näistä asioista, puhun ihmisenä, jolla on ylimääräistä painoa ja kokemusta jojolaihduttamisesta. Ei tämä silti mikään läskinvastainen manifesti ole, vaan oodi terveelliselle elämälle! Mun päätavoite on edelleen hankkia lihasta ja näyttää hyvältä. Kaikki nämä jutut pätevätkin aivan samalla tavalla, oli rasvaprosenttisi mikä tahansa. 🙂
Tästä juttusarjasta tulee ainakin 2-3 postauksen pituinen, enkä mä ole ajatellut julkaista niiden aikana yhtäkään ruokapäiväkirjaa. Syy tähän ei ole se, että mässään salaa ja häpeissäni jätskiä ja browniesseja – mikä muuten tapahtuu ilman salailua ja häpeää ainakin kerran parissa viikossa – vaan se, että jokaisen keho, peruskulutus ja tekemisen määrä on erilainen.
Jokaisen kaipaavan pitää oppia ja omaksua nämä asiat oman pään ja kehon kautta, ennen kuin oikeita muutoksia voi tapahtua.
Lopeta dieetit – muuta ruokavaliosi!
Mä en karppaa, skarppaa, fleksaa, protaa, vauvanruoka-, kaalikeitto-, lentoemäntä- tai VLC-dieettaa. Koko sana dieetti on ihan lähtökohtaisesti saanut väärän maineen ja sen aiheuttama mielleyhtymä on aika negatiivinen. Suomessa dieetti ja ruokavalio ovat kaksi eri sanaa, mutta englanniksi diet tosiaan on vain ruokavalio. ”I’m on this awesome new diet!” on vapaasti käännettynä vain ”Mulla on tosi siisti uusi ruokavalio!”. Ok, karppaaminen on ehdottomasti ruokavalio, mutta monen ajatuksissa siihen liittyy samanlaisia ennakko-oletuksia, kuin laihdutuskuureihin yleensäkin – mulla ei siis ole karppaamista vastaan yhtään mitään, olen vain huvittunut ilmiöstä ja sen uutisoinnista :).
Dieetit ja ihmesellaiset voivat olla vaikka kuinka tehokkaita ja upeita, mutta dieetti on kuitenkin ajatuksena asia, joka loppuu aikanaan. Dieetin ajan sitä jaksaa tsempata ja unelmoida kaikista tuloksista, mutta takaraivossa jyskyttää edelleen ajatukset kaikista samoista herkuista ja ruoista, joilla lähtötilanteeseen on päädytty ja rykäyksen päätyttyä tai pään hajottua ollaan taas lähtöruudussa ja pahassa tapauksessa muutama askel sen takana.. Em. ajatusmalli muuten ei päde, jos kuvittelit päässäsi Monopolylaudan. Siellä lähtöruutua ennen on nimittäin Erottaja ja Mannerheimintie, mitkä on pakko saada ja varustaa hotelleilla!
Kun puhutaan ruokavalion muuttamisesta terveellisempään suuntaan, kannattaa asioista ihan oikeasti ottaa selvää, eikä tehdä mitään radikaaleja tai perustelemattomia muutoksia. Pienellä lähdekritiikillä varustetut henkilöt löytävät googlesta ja esim. seuraavan viikon aikana tästä blogista varmasti hyviä vinkkejä sen oman ihanneruokavalion rakentamiseen.
Mä olen jojoillut elämäni aikana tästä kropasta sisään ja ulos varmaan lähemmäs 100kg rasvaa ja lihasta ja suurin sudenkuoppa on ollut se, etten ole ollut valmis tekemään koko elämän kestäviä muutoksia.
Tämänhetkisen ruokavalioni ja -tottumusteni kanssa taas näen pitkän ja valoisan tulevaisuuden!
Saara a.k.a. Kala-kasvissyöjä a.k.a. Pescovegetaristi
Saan varmaan kaikki vegaanit ja vegetaristit kimppuuni, kun käytän termiä pescovegetaristi, tai nykyäänhän se on kai enemmän kääntymässä muotoon pescetaristi, sillä ruokavalio sisältää lihaa – siis sitä kalan lihaa.. Selkeää, eikö vain?
Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että syön kasvisten ja hedelmien lisäksi kalaa, äyriäisiä, muna- ja maitotuotteita. Eli sitä, että en vain syö: sikaa, nautaa, lammasta, kanaa, kalkkunaa tai mitään muutakaan maalla kulkevaa selkärangallista otusta.
Monet puhtaasti kasvisruokavaliolla ja ilman eläinkunnan tuotteita elävät tuntuvat kokevan termin Pescovegetaristi/pescetaristi sekasyöjien haluksi jeesustella ja syödä silti mitä lystää. Mä olen jättänyt kalan ruokavaliooni koska se on fantastinen proteiinin ja rasvan lähde, eikä mulla ole tietotaitoa tai halua olla ilman sitä.
Oma kala-kasvissyöntini lähti liikkelle vajaa vuosi sitten hetken mielijohteesta. Taustalla ei ollut suuria tunnontuskia eläintovereideni popsimisesta, enkä edelleenkään oikein osaa syitä kysyttäessä listata niitä tämän enempää:
- Olo on parempi.
En tosin enää muista, millainen olo lihaa syödessä oli ja kebabia tekee edelleen satunnaisesti mieli.. Kuka tietää, ehkä palaan joskus täysveriseksi lihansyöjäksi, joskin hiipivästi lisääntyvä hippeyteni on ihan tyytyväinen siitä, etten enää vetele ROSS 508:ia iltapalaksi..
Nyt kun elämä alkaa taas hieman rauhoittua, yritän kesän sen mahdollistaessa syödä mahdollisimman tuoretta ja lähellä tuotettua ravintoa.
Sellainen pieni aloitusbriiffaus. Seuraavassa tekstissä pohdiskelen hieman kulutusta, makroravinteita eli mitä ruoka oikeastaan on ja miten niitä oikein pitäisi syödä!