Surf’s Up

Mulla oli ylevät ajatukset palata sekä treenien että blogin pariin HETI kun tulen lomalta.. Molemmat menivät melkein nappiin.

Olin reissussa hurjan spontaani (terkkuja vaan Laurille, Maaria…) ja hyppäsin uima-altaaseen kolauttaen kantapääni ikävästi sen pohjaan. Tämän seurauksena olen klenkannut hieman toispuoleisesti aina kun kantapää kipeytyy (eli aina kun sitä käyttää liikaa..). Koska tämä ei vielä ole tarpeeksi, menin tekemään toisinnon tästä tapahtumasta, ja nyt tismalleen sama varvas on taas kipeä ja mustelmilla. JES! Eilen linkkasin ja tasapainottelin hukuttamassa murheitani Mansen yössä toisen jalan päkiällä ja toisen kantapäällä eteenpäin liikkuen 😀 Nämä ärsyttävät pikkuvammat eivät onneksi vaivaa montaa päivää. 

Ihmeparantumista odotellessa, voisin kertoa teille mun loman hauskimmasta uudesta kokemuksesta: surffauksesta!

Olin lämmitellyt ajatusta laudan päälle hyppäämisestä pitkään, mutta epäilin itseäni vahvasti.. Meitä oli reissussa ihan älyttömän kokoinen kaveriporukka, josta löytyy useita työkseen erilaisten lautojen päällä aikaa viettäviä ihmisiä. Rantapäivinä itseään olikin helppo viihdyttää surffitaitureita katsellen, ja porukka oli niin innoissaan vedestä noustessaan, että kevyt mielenkiinto kasvoi pakottavaksi tarpeeksi kokeilla lajia.

 

Ensimmäinen surffauspäiväni oli Lissabonin läheisellä Costa da Caparicalla, joka on varsinkin aloittelijaystävällinen biitsi. Hyvänä päivänä aallot ovat mukavan pieniä ja tasaisia, ja ne on helppoa meloa kiinni. Mulla oli pohjatietona lähinnä Steffin blogista lukemani surffijorinat, joten olin äärimmäisen kiitollinen ja huojentunut, kun kaverin kaveri ja ”ihan ok” surffaaja Kalle Carranza piti ensikertalaisille nopeaa Surfing 101 -briiffausta. Aion luonnollisesti ikuisesti kertoa, että juuri Kalle opetti mut surffaamaan ;D

Aloittelijan päähän jäivät päällimmäisenä nämä vinkit:

• Hommaa aluksi mahdollisimman iso lauta (mulla taisi olla vuokraamon suurin lonkkari, joka vähän nauratti)
• Ohjaa lauta lineupiin meloessasi aina kohtisuoraan aallon läpi. Sivuttain lipuva lauta lentää aallon mukana ja voi aiheuttaa damagea sekä sinulle, että muille.
• Jos tiput laudalta ja huuhtoudut rantaan, nouse kädet pään suojana. Oma, tai jonkun muun lauta takaraivossa ei tunnu hyvältä.
• Kun tuntuu siltä, että pitäisi nousta ylös – melo vielä pari vetoa lisää.
• Älä missään vaiheessa opettele nousemaan polvillesi, koska ylös asti nouseminen on sen jälkeen tuplasti vaikeampaa.
• Jos olet aloittelija, pysy aina turvallisilla rannoilla! Yksi ystäväni ajautui Ericeirassa kivikkoon ja hajotti lautansa kahteen palaan.. Jos olet ajautumassa sivuun, kannattaa todennäköisesti hypätä pois laudan päältä ja uida. Lauta kyllä roikkuu kiinni jalassa ja seuraa perässä!
• Älä luovuta ^_^

 

Tehtiin rannalla kuivaharjoittelua n. 10-15min ennen veteen siirtymistä. Käytännössä treenattiin melonta-asentoa, käsien ja kropan kohtaa laudalla, ylös nousemista ja jalkojen asentoa. Kaikki meni tässä vaiheessa tosi hyvin ja homma vaikutti erittäin mahdolliselta! Ylemmissä kuvissa kaverini opastaa toisia aloittelijoita, ja siinäpä ne tärkeimmät jutut näkyvät.

Veteen päästyämme Kalle uhrasi puolet lomapäivästään työnnellen meitä aloittelijoita hyviin aaltoihin ja laskemalla meille ääneen oikeat hetket nousta ylös. Parit ensimmäiset aallot tein juuri niin kuin ei pitänyt ja foldasin puolivälin jälkeen ja päädyin polvilleni.. Jokainen epäonnistunut aalto tuntui Kallen luottamuksen pettämiseltä, varsinkin kun kundi tsemppasi ja kehui ja käski kaikkia luottamaan itseensä. Ihan kuin olisin muka ollut ainoa, joka ei päässyt ylös ensiyrittämällä :D

 

Reilun tunnin yrittämisen ja nollan onnistumisen jälkeen otin pienen tauon, jonka jälkeen palasin veteen yksin. Pieni prosessointi selvästi auttoi, ja pääsin kuin pääsin seisomaan asti yhteensä kolmesti! Harmi vaan, että siitä seisomisesta ei ole kauheasti iloa, jos aalto vain huuhtoo jalkojen ali, ja tiput aallon taakse. Muutamat onnistumisen tunteet kuitenkin jättivät päähän kytevän innostuksen, ja päätin kokeilla surffaamista uudestaan toisenakin päivänä.

Toinen surffauspäiväni ei lopulta ollut sen menestyksekkäämpi, kuin ensimmäinen. Meri oli ennusteista poiketen todella tyyni, ja muutamat suuremmat aallot breikkasivat suoraan rantaviivaan. Lähellä rantaa breikkaavat aallot ovat saakelin pelottavia, koska laudan päältä enemmän sääntönä kuin poikkeuksena tipahtava aloittelija on nopeasti mahallaan rantahiekassa :B Toisen päivän suurimmat saavutukset olivat pari isompaa aaltoa, jotka sain melottua kiinni, mutta ylös nousemisen sijaan matkasin rantaan mahallani maaten.

Musta tuntuu, että nyt takaraivossani on aika hyvä kuva siitä, mitä tein aivan väärin, mitä juttuja mun pitää kehittää (mm. kaikkea), ja mitä alan tehdä seuraavan kerran surffilaudan päälle kiivetessäni! Joo, aion ehdottomasti etsiä seuraavat lomakohteeni myös surffimahdollisuuksia silmällä pitäen. Jo tuo pienenpieni onnistuminen ja vedessä pelleily sai mut ymmärtämään, miksi niin monet vahtaavat surffisäätä ja swellejä. Nyt jään itse googlailemaan hyviä surffiblogeja ja -videoita!

Pitäisiköhän Steffi mulle jonkun lisätunnin surffauksesta kuivalla maalla jos pyytäisin oikein nätisti?

//www.youtube.com/embed/uIBgWI_BTyM” width=”853″>