Ihmeet pinnan alla

Kanarialta palattiin jo aikapäiviä sitten, mutta sukellus pyörii mun päässäni edelleen päivittäin! Kun saaria piinanneet myrskytuulet rauhottuivat, me päätettiin Manseboyn kanssa hypätä pinnan alle vielä uudemman kerran. Tällä kertaa mukaamme lähti vain Ricky Martinia muistuttava Marek a.k.a. Marco, jonka seurassa sukellusreissu oli todella rento! Aurinkomatkat sponsoroi ensimmäisen sukelluksen, ja tästä toisesta pulitimme 45€ / nenä.

Veteen päästyämme kävimme läpi kaikki perusjutut, ja sen jälkeen lähdimme seikkailemaan. 

 

Rannassa oli selkeästi enemmän virtauksia kuin ensimmäisellä sukelluksella, ja uimista oli kaikenkaikkiaan enemmän kuin aiemmin. Mun suurin oivallus oli, että syvemmälle päästäkseen ei tarvitse puhallella ja hengissää syvään, vaan sinne voi ihan vaan potkia ja sukeltaa.

Ensimmäisellä kerralla päässäni majaillut huppu jäi tällä kertaa laittamatta, ja sen takia tajusinkin käännellä päätäni enemmän. Huomasin myös, että vedessä kaikki tavalliset fysiikan lait voi unohtaa, ja polskutella miten päin lystää. Hassua, miten paniikissa pää voi olla, kun opettelee uutta asiaa. Sukeltamisesta löytyy varmaan ihan älytön määrä juttuja, joista yllättyä.

 

 

Toivottavasti äiti näkee nämäkin kuvat (tiedän, että näet, senkin kyylä ;)), jotta voidaan pian suunnitella meidän tyttöjen keskeistä sukellusreissua keväälle! Mikäköhän olisi passeli matkakohde… Marcon opissa olisi kyllä mukavaa sukeltaa, mutta veikkaan että Euroopasta ja muualta lähialueilta löytyy jännittävämpiäkin sukelluskohteita, kuin Lanzarote ^_^

 

P.S. Miten voinkin olla näin fotogeeninen.