”Bodarit” ryhmäliikuntatunnilla..

step.jpg

Olin joskus 18-vuotiaana kova ryhmäliikkuja. Tai no, en nyt mikään himoryhmäilijä, mutta aktiivisempi kuin tällä hetkellä! Erilaiset Les Millsit tulivat tutuiksi hapuilevan salitreenin ohella, ja taisinpa mä niistä ihan tykätäkin. Nykyinen liikkumiseni on sekin tavallaan ryhmäpainotteista, mutta täysin eri tavalla. 

Crosstrainingissa yhteisön tuki ja kaverien tsemppaus yhdistyy vahvaan yksilösuorittamiseen, ja tärkeää on tehdä myös paljon muuta, kuin pelkästään liikkua ja nostaa hiki pintaan. Jokaisessa treenissä on selkeä tarkoitus, ja töitä tehdään omalla tahdilla kelloa ja omaa psyykettä vastaan.

Vetosali on ollut remontissa jo yli viikon, mutta jaksamme kärsivällisinä odottaa uusia, uljaampia ja parempia tiloja! Sinä aikana henkilökunta haastoi vedon jengin käymään läpi Lauttasaaren Liikuntakeskuksen ryhmäliikuntatunnit. Yllytyshullu Nata on viittä vaille valmis, mutta meikäläinen on kaasoiluilta ja muilta hommilta ehtinyt vain kolmelle tunnille – tosin nekin olivat ihan tarpeeksi..

 

step6.jpg

Eilen lähdettiin Natan kanssa Body -tunnille, jonka sisältö oli molemmille täysi mysteeri. Tunnin vetäjä oli Tiina, kypsä mutta erittäin kovakuntoinen nainen! Tykkäsin naisen ohjaustyylistä, joka oli tiukan käskevä, mutta kannustava.

Lähdettiin luonnollisesti soitellen sotaan, ja vedettiin kaikki liikkeet ja simppelit askellukset täysillä. Jännästi vaan alkoi hymy hyytyä ”koviksilla” crosstrainaajilla, kun tehtiin pari minuuttia jalannostoja putkeen 4kg käsipaino polvitaipeessa.. Tunnin yhtäjaksoinen tekeminen on ihan älyttömän kuluttavaa, eikä Tiina tosiaan antanut meidän huilailla. 

20min koviin vetoihin tottuneelle 55min täyttä pumppaamista tuntui ikuisuudelta!!! Crosstrainingin aikana olen monesti fyysisesti vielä enemmän lopussa ja mietin, että voi luoja lopu nyt jo. Erona on se, että CT loppuu aina verrattain nopeasti ja sen takia kropasta jaksaa puristaa viimeisetkin mehut irti, kun taas ryhmäliikunta vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu >:D

Sitten kun usko on jo aivan finaalissa, tuleekin yhtäkkiä eteen se vihoviimeinen biisi ja venyttelyt. Me ei voitu Natan kanssa tehdä muuta kuin hikoilla ja nauraa, kun jalka ei vaan enää noussut sen viimeisen pakarapumppauksen aikana. Tiina päihitti meidät 100-0.

Tänään olimme saman ohjaajan Step-tunnilla, eikä mulla ole koskaan ollut yhtä jalaton ja onneton olo… Eturiviin rinta rottingilla työntyneenä en taaskaan voinut muuta, kuin nauraa peilistä näkyvälle kömpelölle hahmolle.

 

step3.jpg

Nostan todella hattua kaikille jumppatunneilla juoksijoille, mutta suosittelen samalla käymään siellä punttiksen puolella nostamassa myös rautaa. Lihakset (esim. se puolipalloeppu) eivät tuollaisessa pomppimisessa tule ainakaan kasvamaan. Erilaisia tunteja on tietysti monenlaisia ja vastuksia enemmän, mutta en usko minkään niistä korvaavan kunnon vastuksilla tehtyä gymiä.

Olin molempien tuntien jälkeen hiestä litimärkä ja poikki, mutta lihakseni eivät kipeytyneet seuraavaksi päiväksi laisinkaan. Syitä tähän on varmasti useita:

  • Tunnit olivat pääasiassa pelkästään aerobisia
  • Teen normaalisti vastaavia liikkeitä reilusti suuremmilla kuormilla
  • Liikkeitä toistettiin niin nopeasti, etten ehtinyt tehdä toistoja niin hyvin tai syvälle, kuin haluaisin
  • Olin varsinkin Step-tunnilla niin pihalla, että osa liikkeistä meni ihan yli hilseen 😀

Hyppy epämukavuusalueelle oli siis hauska ja itselleen on hyvä välillä nauraa kunnolla, mutta voi Veto – AUKEA JO!!!!

Perinteinen ryhmäliikunta ei vaan ole tehty minulle.. Vaikka vetäjä oli huippu, en voi sietää vain ”liikkumisen takia liikkumista”. Mä kaipaan selkeää kehitystä ja numeroita tai toistomääriä, joiden voittamiseen tähdätä. Ennen kaikkea mä kaipasin koko ajan selkeää ajatusta eri asioiden tekemisen taustalle.

 

step2.jpg

Nata + step = error

Mä alan jumppasalin lattialla tuskankyyneleitä vuodatettuani mahduttaa omaan aikatauluuni silloin tällöin jonkun Combatin tai vastaavan pitkän ryhmäliikunnan kestävyystreeniä tehostamaan. Perinteisemmille tunneille minua tuskin saa revittyä enää ikinä, paitsi ehkä huumorimielessä 😀 Tiinan tunteja tosin suosittelen kaikille, joille ryhmäliikunta maistuu!

Jos ryhmäliikuntatunnit siis nostavat niskakarvasi pystyyn, älä huolestu! Sinunkin oma lajisi odottaa vielä jossain. Ehkäpä Vetosalilla, tai Poltteella 😉

Kommentit (12)
  1. Mulle salillakäynti on aina ollu kauheaa pakkopullaa – ei-niino-hikinen tuoksahdus, laitteisiin jonottelu ja yksin puurtaminen kun joku järjetön lihaskimppumies rehkii vieressä, njääh. Musta myös tuntuu, etten ”kehtaa” käydä salilla, kun kuitenkin teen liikkeet näiden lihaskimppumiesten mielestä väärin ja ihan pikkuruisilla painoilla… Antipatioita much?

    Itsellä ainakin bodypump ja funktionaalinen treeni yhdistettynä silkkaan aerobiseen, esim. bodycombatiin, toimii tosi hyvin ja lihakset on alkaneet erottumaan entistä paremmin. Kyllähän sitä vois lisätä repertuaariin yhden raudannostelutreenin salin puolella, mutta kun se on nii tyyylsääää.. 🙂 Vinkkejä, miten salitreenin makuun pääsisi? Heh.

  2. Itsekin yhdistän nuo aerobiset step- ja muut tunnit siihen salitreenaamiseen. Salilla lihasta ja jumpissa sitten se rasva pois siitä lihaksen päältä, ja tuloksia syntyy ja näkyy. Liian usein salitreenaajat unohtavat rasvanpolton ja aerobiset harjoitukset.
    Itsellä tärkeää jumpissa on myös se, että jku pakottaa tekemään sitä treeniä. Salitreeni on vaan niin tylsää ja inhottavaa, vihaan sitä kuollakseni, että pelkällä salitreenillä ei tulisi koskaan viikottaiset liikuntamäärät täyteen 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *