Hypoteesi ystävyydestä

salde2.jpg

Höpö-höpö -jutut jatkuu, en siis ole vieläkään päässyt treenaamaan ;). Tänään on ollut ensimmäinen oikeasti oireeton päivä, eli viimeistään huomenna lähden jumpalle – JEE! Pakko tosin innostua siitä, että tästä päästähän löytyy sittenkin paljon muutakin asiaa, jota tahdon pohtia ja käsitellä.

Tänään olisi vuorossa varmaan viikon ”syväluotaavin” ja teiltä eniten keskittymistä vaativa juttu. Kyseessä on mun yön unettomina tunteina kehittelemä, ja jo useamman kuukauden ajan kahvipöytäkeskusteluihin tuoma hypoteesi, jonka mä koen kertovan melkein mistä tahansa ystävyyssuhteesta ja ystävästä jotain perustavanlaatuista.

Olen selittänyt tapauksen kahdenkeskeisessä tilanteessa jo lukuisille ihmisille, mutta mua kiinnostaa miten ajatusleikkini toimii vähän isommassa otoksessa ihmisiä. 

Pohjatiedot ovat nämä:

Teet keittiössäsi itsellesi ja olohuoneen sohvalla istuvalle ystävällesi aineksiltaan identtisiä salaattiannoksia. Kun kokoat aineksia lautasille, toiseen menee ehkä hieman enemmän lempiaineksiasi, juustoa/lihaa/siemeniä on toisella lautasella hieman suurempi määrä, ja se toinen lautanen on periaatteessa kokonaisuutena houkuttelevampi ja ”parempi”. 

Olohuoneessa istuva ystäväsi ei ikinä tietäisi kumpi annos on sinun silmissäsi parempi ja houkuttelevampi, vaan kyse on pelkästään sinun päässäsi muodostuneesta ajatuksesta. 

Kumman lautasen annat ystävällesi?

jhus11.jpg

Jos antaisit paremman annoksen, mikä motiivisi on?  Entä jos pitäisit paremman annoksen, mikä motiivisi on silloin? 

Jos luovut paremmasta, kerrotko ystävällesi että hän sai paremman annoksen, vai pidätkö tiedon itselläsi? Antaisitko eri ihmisille eri annokset, ja millaisten tyyppien kohdalla pitäisit itse sen paremman? Entä kuka ystävistäsi antaisi sinulle paremman annoksen?

Moni tietysti vastaa, ettei ole koskaan ajatellutkaan asiaa, eikä huomaisi annoksissa itsekään mitään eroa. Mä kuitenkin uskon että jokaiselta löytyy omasta elämästä vastaavia tilanteita, joita voi muistella ja peilata. Ruoka-annos voi yhtä hyvin olla ihan mitkä tahansa kaksi teoriassa identtistä tavaraa, joista toinen vain intuitiivisesti tuntuu hieman paremmalta.

 

soko2.png

Itselläni vastaus vaihtelee ihmisen ja tilanteen mukaan, mutta pääsääntöisesti annan ystävälle paremman – paitsi jos kyseessä on joku mulle äärimmäisen spesiaali herkku. Tästä päästäänkin miettimään sitä, mitä tämä kertoo minusta ihmisenä? Olenko miellyttämishaluinen ja haen jotain ylemmyyttä luopuessani ”parhaasta” vaihtoehdosta, vai pidänkö ystävistäni vain niin paljon, että tahdon tarjota heille sen parhaan mahdollisen kokemuksen?

Kertokaa kommenteissa tunnistatteko joskus tehneenne tätä, ja kuinka toimitte! Mua kiinnostaisi vastausten lukeminen ihan suunnattoman paljon.

 

p.s. Kris ja Maaria, teidän kommentteja odotan erittäin paljon!

Kommentit (41)
  1. Siis tottakai toinen lautanen on aina parempi! Siis ihan aina. Ystäville annan sen paremman, koska se on vaan kohteliasta. En voi kutsua vierasta ja antaa hänelle huonomman tarjoilun kuin itselleni, enkä taas vieraissa voi rohmuta parasta palaa. Poikaystävälle annan kyllä tylysti huonommat niistä, mistä tiedän ettei hän edes välitä, olettaen siis että menee suunnilleen tasan kuitenkin. Molempien herkuissa sihtaan millilleen tasan annokset, koska tää on tarkkaa hommaa 🙂

    1. Vastaan vielä itselleni, että en kyllä ikinä sano mitään meni kummin päin vaan. Miten se muka muotoiltas, saat tän lautasen kun tässä on kirkkaampi kirsikkatomaatti, kuulostaa melko urpolta 😀

  2. Onpas täällä jaloa porukkaa! 😀 mä valitsen aina ehdottomasti sen paremman annoksen itselleni, mutten koskaan kerro sitä kaverille tietenkään. Ainut poikkeus on poikaystävä, jolle saatan joskus (jopa siitä mainitsematta) tarjota parempaa satsia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *