Jalkatreeni, jonka jälkeen itkin ilosta.

jes3.jpg

Tämä päivä… Huhhuh.

Tämä päivä herättää niin paljon tunteita, että olen jo nyt onnellinen siitä, että kirjoitan blogia. Tahdon palata tähän fiilikseen ja näihin muistoihin tulevaisuudessa, kun treeni turhauttaa ja aurinko tuntuu painuneen ikuisiksi ajoiksi mailleen.

Nukuin viime yön todella huonosti. Sain unta vasta aamukolmen jälkeen, enkä meinannut millään päästä ylös sängystäni. Koko aamu suoraan sanottuna vitutti.

 

jes7.jpg

Manseboy lainasi aamulla autoani päästäkseen treeneihin, ja vaikka mieleni teki jäädä peiton alle itkemään, jouduin lähtemään keskustaan – bussilla. Onneksi lähdin, sillä siitä hetkestä lähtien kaikki oli paremmin!

Istuimme Manseboyn kavereiden kanssa ensin Teatterissa ja ilahduin, kun huomasin poikien spekuloivan ja jauhavan turhista asioista ihan yhtä lailla, kuin mikäkin tyttölauma 😀 Sieltä suuntasimme askeleet Johan&Nyströmille, jossa tankkasin treenienergiaa raakakakkupalasta ja äärimmäisen herkullisesta kahvista. 

Henkinen aurinkoni alkoi paistaa.

Tämän jälkeen kävin Stadiumissa ja kuin etiäisenä ostin itselleni upouudet lenkkarit! Päivä sen kuin parani, kun kävelin tyynen rauhallisesti läpi Stockmannin ostamatta mitään. Tässä vaiheessa raakakakku alkoi jo potkia, ja fiilis päivän jalkatreenistä kypsyä odottavaksi ja päättäväiseksi.

 

jes6.jpg

Pääsin vihdoin Vetosalille, ja aloin huolellisten lämmittelyjen jälkeen tekemään pitkästä aikaa kunnon kyykkyjä. 

Tein ensin lämmittelyt 20kg ja 30kg kuormalla – 8 toistoa kumpaakin. Sen jälkeen nostin painoa 5kg ja pääsin aiempaan sarjapainooni 35kg, joka nousi yhtälailla 8 kertaa todella kivuttomasti. 

Ihmettelin hetken mikä vipu nyt on naksautettu päälle, kunnes tajusin!

Manseboy oli reilua viikkoa aiemmin ehdottanut, että alkaisin työstää nilkkojeni liikkuvuutta, ja olenkin tehnyt niille ylimääräiset liikkuvuusharjoitukset tunnollisesti joka treenin aluksi. Tästäkö se saakelin kenkä on koko ajan puristanut?!

 

jes4.jpgJatkoin kiekkojen tankoon latomista ja kas vain, puhtaita 6 toiston sarjoja nousi 45kg, 50kg ja 55kg hartioiden päällä! Päätin sarjojen sijaan kokeilla loppuun ykkösmaksimia, joka oli lopulta entisen 40kg sijaan 65kg!!!! MELKOINEN HARPPAUS VAIKKA ITSE SANONKIN!

Mä en osaa kuvailla sitä helpotuksen, onnen, ilon ja ylpeyden tunnetta, jonka koin jokaisen entistä paremman tuloksen jälkeen. En olisi viime aikojen hajoilujen jälkeen ikinä uskonut että ongelmani oli näin pienestä kiinni. Mä olen yrittänyt naureskella ja vitsailla paikallaan junnaamisesta, vaikka todellisuudessa se on pinnan alla vituttanut, ärsyttänyt ja masentanut mua joka ikisen kyykkytreenin aikana.

Olen vain ajatellut, että kyse on mun oman tekemisen heikkoudesta, jostain säännöllisyyden puutteesta tai takapakkia ottaneesta ruokavaliosta, mutta ei. NE OLI NE SAAKELIN NILKAT!!!!!!!!!

 

jes1.jpg

Kun 67,5kg ei enää noussut kyykystä ylös, se ei harmittanut sekuntiakaan, vaan jatkoin erittäin onnellisena elämäni parasta jalkapäivää hip thrusteilla, kuulakyykyillä ja askelkyykyillä, joissa tein jokaisessa jonkinlaisia ennätyksiä ja edistysaskeleita.

Treenin päätteeksi kävellessäni kohti pukuhuonetta purskahdin ihan hillittömään ilonsekaiseen ja helpottuneeseen itkuun. Mä en olekaan tehnyt kaikkea ihan päin helvettiä, vaikka joskus on siltä tuntunutkin. Tää oli todella kirkkaasti mun tähänastisen bodaus-urani paras treeni ja mua naurattaa jo nyt se, miten mahtipontisesti sitä tässä ylistän. 

Olen vaan elämässäni niin monta kertaa luovuttanut, kun asiat junnaa paikallaan, ja lähtenyt yrittämään jotain ihan muuta asiaa jonka suhteen sitten taas luovutan, kun jokin liian iso seinä tulee eteen. Tämä oli mulle henkilökohtaisella tasolla valtava askel ja mä toivon, että joku samankaltaisten tuskailujen kanssa painiva saa tästä uskoa siihen, että voitto voi olla ihan kulman takana.

Mä olen juuri nyt tästä asiasta NIIN onnellinen, että pakahdun. 

Jos just sulle tuli sellainen fiilis että kyykkyongelmat voisivat johtua samankaltaisesta liikkuvuushupsuttelusta, tässä mun amatöörivideo aiheesta:

//www.youtube.com/embed/Wlh78kn6LjQ” width=”560″>

 

Ja jos et vakuuttunut mun endorfiinintäyteisestä esityksestä, tästä vielä pari pro.. bro-tip:iä lisää:

Kommentit (20)
  1. Ah, kiitos!!! Täällä just tehnyt naama irvessä sammakkovenytyksiä saadaakseni liikkuvuttaa lonkkiin. Nyt otan kyllä myös nuo nilkat tarkkailuun. Jospa munkin kyykkyhommat sais uutta potkua!

  2. Moikka! Mulle Poltteen pojat jossan koulutuksessa näytti samaan kohtaan vaikuttavan liikkuvuusliikkeen, joka voisi olla myös kokeilemisen arvoinen. En tiedä kuinka onnistun selittämään tämän kirjallisesti, mutta kokeillaan. 😀 Eli kengät pois jalasta ja toinen jalka eteen, joko maahan tai korokkeen päälle. Ota mieluiten vastakkaisella kädellä kiinni jalkapöydän ja nilkan välistä niin, että peukku on sisäpuolella holvikaaren huudeilla ja loput sormet jossain siinä ulkopuolella ulkonevan luun kohdalla (asento on ihan luonnollinen käsille). Paina enemmän tai vähemmän hellästi kädellä ja ala tekemään pumppaavaan liikettä ees-taas painamalla peukun ja etusormen välisellä osalla sääriluun(?) juurta taaksepäin, jalan/kropan liike on siis ikään kuin sama kun vaikkapa takareiden pumppailuja tekisit. En nyt muista ihan tarkkaan ja tieteellisillä nimillä tätä asiaa, mutta joku säären luu valuu etenkin päivän aikaan eteenpäin ja tällä tavoin saa sen takaisin pumppailtua omalle paikalleen sinne minne se kuuluukin ja missä kyykkääminen sitten sujuu. Itselläni ei ole edes jäykät nilkat, mutta tämä helpottaa kyykkäämistä potenssiin tuhat! Jos et saanut selvää, niin voin tehdä tarvittaessa sulle vaikka videon, koska liike on oikeasti jäätävän hyvä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *