Mutta siis kun tää MUN kuntoprojekti…

Lukaisin äsken Virpi Salmen punakynä-kirjoituksen (kommentteineen) ja odotin jännittyneenä, missä välissä silmiin hyppää linkki omaan blogiini.. Niin ei käynyt, mutta fiilis tekstin lukemisen jälkeen oli huvittuneen sijaan hieman hämmentynyt. Olkoon  teksti sarkasmia, satiiria, tietoista provosointia tai ihan mitä tahansa, näin puolifitnessfriikkinä provosoiduin tarpeeksi kirjoittaakseni tämän aihetta sivuavan postauksen.

Moni juttu Salmen tekstissä osui ja upposi ja jopa nauratti. Mieleen nousi kuitenkin se, onko nyt sittenkään ihan niin kauheaa, että tänne blogosfääriin syntyy ”parikymppisen tytön arkea ja elämää ja kaikkea kivaa” -käsittelevien blogien rinnalle yksittäisten ihmisten treenimanifesteja? 

Ehkä sekin on osa sellaisen psyykkisen kuntoprojektin elinkaarta, joka hiljalleen tasoittuu ihan oikeaksi hyvinvoinniksi? Kenenkään ei ole pakko lukea niistä sanaakaan, ellei itse halua. Facebookissa on toimiva hide-nappi ja tämänkin ruudun yläreunassa pieni ruksi.

 

En hetkeäkään usko, että Salmi olisi aktiivista elämäntapaa tai liikkumista vastaan, kysyn vain keneltä tämä trendi-ilmiö oikeastaan on pois? Työssäkäyvistä suomalaisista on tälläkin hetkellä ylipainoisia yli puolet ja se on minun mielestäni noin 100% liikaa. Mun mielestä tässä valossa ei ole huono asia, että tiedostetaan ja tiedotetaan siitä, mitä kaikkea jokainen voisi tehdä myös itsensä hyväksi.

Ymmärrän kyllä että ärsyttää, jos fitness-kisaaja tulee lätkäisemään vuoden ainoan laskiaispullan pois kädestä, heristää sormea ja käskee punnertamaan kunnes kaikki kalorit on kulutettu. Tätähän tapahtuu nykyään päivittäin!

 

kynto.jpeg

Sisätautilääkäri kertoi minulle viikko sitten, että syömme keskimäärin saman verran kaloreita, kuin sata vuotta sitten. Voidakseni syödä saman verran, kuin 100 vuotta sitten elänyt ruumiillista työtä tekevä keskisuomalainen vertauskappaleeni, minun pitäisi kävellä päivässä viisi tuntia. Siis 5h. 

Itse ainakin istun sen ajan helposti tietokoneella kirjoittamassa mm. kuntoprojektistani. (Totuus: Facebookissa ja YouTubessa hakusanojen ”funny cats” seurassa.)

Kun ruumiillisen työn määrä vain vähentyy alituisesti, sitä on pakko alkaa kompensoida liikkumalla enemmän tavalla tai toisella, tai meidän sukupolvemme on 50 vuoden päästä todella romuna! Näen jo silmissäni, kuinka sukupolvi osteoporoottisia ja ylipainoisia vanhuksia selaa uusinta iPadia hoitokodeissaan, eikä pääse kyykkyyn edes vessakäyntiä varten.

 

fat-future-42-percent-of-americans-may-be-obese-by-2030.jpeg

 

Missä vaiheessa omana elinaikanani yleistynyt ylipaino, jalostettu ruoka ja kokonaisvaltaisen epäaktiivinen elämäntapa alkaa näkyä nykyistäkin enemmän ihan käytännössä? Entä missä mä olisin itse kymmenen, tai vaikka sen 50 vuoden kuluttua, jos en olisi muuttunut tällaiseksi proteiinin mussuttajaksi ja kuusi kertaa viikossa kuntoilevaksi tyypiksi? 

Mielestäni kaikki liikunta on plussaa, oli se sitten hiihtolenkki viikkoon tai puolet vuorokaudesta haukkaava elämäntapa. Kunhan liikkuja on itse sinut tekemistensä kanssa, kaiken pitäisi olla kunnossa.

 

old-people-crossfit.jpeg

Itse tiedostan kyllä koko ajan, että teen vartaloni eteen töitä paitsi tämän hetken hyvinvoinnin, niin myös pitkän tähtäimen tulevaisuuden takia. Itse ajattelin siis silloin tulevaisuudessakin syödä hyvin ja treenata, vaikka tämä blogi joskus jäisikin yksinään bittiavaruuteen.

Olen pohjattoman onnellinen, kun mulla on mahdollisuus liikkua näin paljon ja intensiivisesti, sekä rahaa syödä puhtaasti. Olen onnellinen myös siitä, että saan jakaa ja säilyttää kaikki tämän prosessin aikana tapahtuvat ilot ja surut itseäni varten tässä blogissa. Toivoisin jokaiselle samanlaista saumaa tutustua ja oikein paneutua omaan fyysiseen potentiaaliinsa, koska tällaisia voitontunteita en ole kokenut minkään muun suorituksen yhteydessä.

Siis että tämä kroppa pystyy tekemään kaiken tuon!

Hyvällä tuurilla mä myös tsemppaan jonkun muun ylös itsesäälin ja sohvan pohjalta ja kas, siellä hoitokodissa on kaksi osteoporoottista vanhusta vähemmän. 

Kun jatkan samaa rataa, mulla on hyvät mahdollisuudet käyttää eläkesäästöjäni vuosia pidempään, nousta niin sängystä kuin vessanpöntöltä omien reisilihasteni avulla ja heitellä lapsenlapsia laiturilta veteen kunnon kaarella, niin että molskahtaa!

 

underwear.jpeg

Taidan mennä syömään lisää pähkinöitä ja tekemään hauiskääntöjä. Onneksi uusi Jutta ja puolen vuoden superdieetitkin alkaa ihan kohta. 🙂

Kommentit (37)
  1. Kun ihmisen energiantarve syystä tai toisesta (länsimaisten elämäntapojen myötä) vähenee, ON IHMISEN YKSINKERTAISESTI SYÖTÄVÄ VÄHEMMÄN. Tämän totuuden ovat kaikki unohtaneet, ehkä ravintoterapeuttien ja ruokateollisuuden pelottelun myötä. Nykyäänhän ihmisen on muka oltava jatkuvasti syömässä jotain, oli se sitten kuntoprojektia varten räätälöityä erityisproteiinirahkaa tai pähkinöitä tai kananrintaa. Koskaan ei kenelläkään käy mielessä, että ihmiskeho on (etenkin ennen muinoin) sopeutunut myös ”tyhjäkäyntiin” ja omien rasvavarantojensa kuluttamiseen tarvittaessa (nythän sanotaan, että jos on syömättä tyyliin yli kolme tuntia, alkaa keho samantien kuluttaa omia lihaksiaan: miten huonosti ihmiskeho olisikaan suuniteltu, jos se alkaisi samantien tuhota elintärkeitä lihaksiaan??)
    Ylipäätään ihmiskeho sietää paremmin nälkää ja ajoittaista paastoa kuin jatkuvaa ruuan tankkaamista. Hintsusti liian vähän ruokaa on parempi kuin grammakaan liikaa: ei siis ulkonäkösyistä vaan elimistön toimivuuden ja terveenä pysymisen kannalta. Ihminen ei enää osaa kuunnella kehoaan ja nälkäänsä, siis oikeaa tarvetta, vaan syö vaikkei mitään tarvetta siihen edes olisi. Minusta tämä on kylmä totuus, ja saahan salilla ravata ja sitten antaa itselleen suurieleisesti luvan syödä croissantteja (ja kirjoittaa siitä blogiinsa sisarellisessa hengessä tyyliin ”näin me lihaa ja verta olevat OIKEAT NAISET teemme välillä myös virheitä eli syömme myös croissanteja, ei tää kaikki oo hei pelkkää fitnessiä vaan on myös ne pienet inhimilliset virheet jne…” Yök.)
    Sen sijaan ei kukaan halua myöntää, ettei ihmiskeho yksinkertaisesti tarvitse vaikkapa croissanttia MIHINKÄÄN! Puhtaan sokerin syöminenhän on länsimaiden suurimpia virheitä, eikä sitä esimerkiksi arabimaissa tai Afrikan useissa maissa käytetä. Sitä syödään vain siksi, ettei kenelläkään enää vuosikymmenien sokerihumalan jälkeen ole itsekuria jättää syömättä (minullakaan). Mutta kukaan ei halua sitä myöntää, sillä kieltäytyminen moisesta on selkeästi vaikeampaa kuin sen näennäinen korjaaminen salilla. Ja se että sanoo, että aina ei ole pakko olla syömässä yhtään mitään, on nykyisin heti merkki anoreksiasta. Kukaan ei koskaan mieti, kenen intressi on, että maailma on jatkuvasti syömässä syömässä syömässä jotain ja että jokaiselle on oma räätälöity tuotteensa. (Evil food industry, anyone?)

    Tämän jatkuvan syömis- ja kulutusfestin eettisiin ongelmiin ei kukaan tunnu kiinnittävän huomiota. Haluaisin esimerkiksi joskus kysyä näiltä pelkkää kananrintaa mässyttäviltä, kenkiä ja vaatteita ostelevilta bimboilta, käykö lihateollisuuden rooli suurimpana vastuullisena ilmastonmuutokseen tai lohduttomissa olosuhteissa kärsivä ja kuoleva broileri koskaan edes mielessä. Saati se, miten eettisesti vastuutonta uuden söpön vaatteen ostaminen joka treeniä tai tilaisuutta varten on. Mutta täähän nyt on tosi epäkuulia hippipaasaamista ja avautumista. Eihän se toki kenenkään meidän yksittäisen ihmisen vastuulla voi olla, mitä maailmalle tapahtuu ja millaista maailmaa omalla toiminnallaan tai blogillaan edistää…. Tärkeintä on aina ilmaista itseään ostamalla jotain, oli se sitten proteiinipastaa tai just tietynväriset kengät.

    Anteeksi, avautumisen puolellehan se löpsähti. 😀

  2. Wille Niskanen
    24.2.2013, 11:19

    HAHA ihana tuo 1990/2011 kuva 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *