Naisellinen perjantai-ilta lätkämatsissa!
Eikös sekin lasketa liikuntablogiin sopivaksi sisällöksi, kun muut liikkuu? Mun mielestä kyllä ja siksipä tässä kuvaryöppy eilisestä Suomi – Kanada -pelistä! More To Loven tytöt kutsuivat mut ja Annan mukaansa katsomaan tätä loppuunmyytyä (ja joidenkin mielestä keveästi ylihinnoiteltua ;)) jännitysnäytelmää.
Ja jos johonkin hommaan lähdetään, niin lähdetään täysillä!!
Tavattiin porukalla muutamaa tuntia ennen pelin alkua ja nappasin kasvomaalit mukaan, että saatiin koko poppoo edustuskuntoon. Mimmi myös teki naisen työn ja lainasi mulle Suomi-henkistä JumpIn -haalariaan, koska nappasin itse vaatehuoneesta hädissäni vain Venice Beach -hupparin ja mustat legginsit 😀
Saatiin siis liput matsiin Veikkaukselta ja piipahdettiin pelipisteellä iskemässä parit tulosvedot jännitystä lisäämään.
Mulla on yleensä aika hyvä perustietous siitä, miten erilaisia asioita tehdään, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun ruksin tulosvetolappuun muutakin kuin pikselitaidetta.
Tästä muistuikin mieleeni, että viime syksynä lottosin ensimmäistä kertaa elämässäni ja valitsin jokaisen numeron silmät kiinni henkisesti hyvää kohtaa lapusta tunnustellen :D
Mimmi innostui touhusta vähintäänkin yhtä paljon kuin minä ja me oltiinkin se kaksikko, joka käveli matsiin niin, että pelissä oli muutakin kuin kansallisylpeys.
10-10 lopputuloksen kerroin oli n. 27 000, eli olihan sitä pakko veikata.. Muut vedot olivatkin sitten aavistuksen verran realistisempia. Mutta hei, ei voi voittaa jos ei yritä!
Katsojia oli paikan päällä aika tarkalleen 13,059! Kanadan kannattajia taisi olla se 59, kuten muutamasta alemmasta kuvasta huomaa :D
Sisäänpääsyä odotellessa tytöt suojasivat kasvomaalaukset kivalla telttarakennelmalla. Mua ei tietenkään päästetty sisään… Jotain eläinsuojelulakeja tms.
Sisällä hallissa kaikkia alkoi oikeasti jo jännittää ja tunnelma oli käytävilläkin käsinkosketeltava!
Oltiin ensimmäisten joukossa etsimässä omia paikkojamme ja ne olivat mah-ta-vat! Kun oltiin jo vakuuttuneita siitä, ettei fiilis voi enää parantua, luistelivat Leijonat kentälle.
Mulla ei ole mitään henkilökohtaisia lemppareita, mutta Peppi on tainnut tykästyä Filppulaan…
Ja tässä tätä sinivalkoista loistoa!
Viimeiset fiilikset ennen matsia.
Ja tämän nostatuksen jälkeen kamera unohtuikin taskuun, kunnes näkymä tulostaulussa oli tämä:
Ei siitä sen enempää.
Katsottiin kohteliaat kättelymeiningit ja lähdettiin sitten valumaan kohti keskustaa muun masentuneen kiekkokansan vanavedessä..
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
p.s. Kävin tänään polkemassa 45min, pysytellen koko ajan sykealueella 130-135. Siitä ei kyllä jäänyt käteen muuta kerrottavaa, kuin että: Älkää katsoko liikuttavia leffoja samalla, kun poljette tai teette muuta aerobista treeniä! Oli todella kyseenalainen tunne pidätellä kyyneleitä ja pitää syke tasaisena :D