Naiset kuntosalilla osa 1.

crossfit-chick.jpg

kuva täältä

Viime vuosina kaikenlainen kuntoilu ja hyvinvointi on ollut alati nouseva trendi ja se on ihan sairaan siistiä! Vaikka iltapäivälehdet julkaisevatkin tasaisin väliajoin dieettivinkkejä, jotka aiheuttavat lähinnä halun läpsäistä käsi otsaan, on suunta koko ajan parempi. Uusia lajeja ja ryhmäliikuntatunteja esitellään joka sesongissa ja jokaiselle löytyy varmasti tarjonnasta juuri se oma rakkauslaji, jota tekisi vaikkei siitä olisikaan mitään hyötyä.

Mä rakastuin pari vuotta sitten tankotanssiin, mutta sen harrastaminen on jäänyt aivan liian harvinaiseksi, osaksi sen takia, että mun hiljal.. No ei oikeasti edes kovin hiljalleen, vaan erään jenkkireissun ja sen jälkimaininkien aikana nopeasti kerääntyneet ylimääräiset kilot vaikeuttivat tankoilua ja rasittivat niveliä ja ranteitani, joita ei varsinkaan maskeeraajana halua tuhota. En saanut lajista irti niin paljon kuin tahdoin ja siksi innostus painui taka-alalle.

Tankotanssin tapaan multa on viime vuosina jäänyt todella moni kiinnostava laji kunnolla testaamatta, koska fyysiset rajoitteet ovat tuntuneet liian korkeilta. En suoraan sanottuna ole uskaltanut kokeilla mitään, koska olen pelännyt etteivät voimat riitä ja nolaan itseni ja siksi luovutan heti alkumetreillä – monesti ihan ilman syytäkin.

 

woman-training2.jpg

kuva täältä

Kuntosalilla pystyin kuitenkin alusta alkaen tekemään kaikkea ja rasittamaan itseäni omille äärirajoilleni ja kuntoni on kohentunut reippaasti. Nyt kun paino on pudonnut ja voimat kasvaneet huomattavasti, hingun päästä kokeilemaan kaikkia niitä juttuja, joista olen jäänyt paitsi oman nössöilyni vuoksi!

Pointtina tässä oli se, että kuntosali on täydellinen paikka aloittaa ihan nollatasosta, kehittyä ja voittaa itsensä. Mä haluan omalta osaltani kannustaa ja avustaa kaikkia siitä kiinnostuneita, koska mun elämänlaatu ja itsekunnioitus on kasvanut viime vuoden aikana niin huimaa vauhtia. Se, miten itsensä saa sinne salille ensimmäisen, toisen ja kolmannenkymmenennen kerran revittyä, on taas tarina erikseen :).

Yritän nyt muutaman jutun sarjassa parhaani mukaan avata teille elämänlaadun ja jaksamisen lisäksi kaikkia muitakin syitä salitreenaamiseen ja murtaa kaikenlaisia naisille tyypillisiä myyttejä siitä, mitä tapahtuu jos ”bodaa”. Tämä aihe on uskomattoman laaja ja näkemyksiä, mielipiteitä ja myyttejä on vaikka muille jakaa. Yritä kuitenkin avata mielesi sopukat, sillä kuka tietää, näissä horinoissa voi olla vaikka ideaa!

Tarkennuksena vielä, että puhun tämän juttusarjan ajan vain ja ainoastaan kuntosalilla tehtävästä lihaskuntoharjoittelusta. Tämän lisäksi useimmat salit tarjoavat tietysti monipuolisia ryhmäliikuntatunteja ja pitkät rivit erilaisia cardiolaitteita, joissa voi nostaa hien pintaan!

 

phe1798.jpg

kuva täältä

 

Kompastuskivet

Kirjoitan tätä juttua käyttäen röyhkeästi stereotypioita naisista saleilla. Aloitetaan vaikka siitä, että kovinkaan moni nainen ei oikeasti tiedä, mitä salilla tekee. Anteeksi kaikille teille, jotka olette poikkeuksia sääntöön, teille tämä juttu on vain vanhan kertausta ;).

Monella teistäkin saattaa olla kuntosalijäsenyys, joka nappaa tililtäsi määrän X rahaa kuukaudessa. Onko liikkumisesi määrä ja kuntosi taso kohonnut niin paljon, kuin sen hommatessasi ajattelit?

Mä kävin salilla vuosikausia saamatta yhtään mitään konkreettista aikaan. Salille tuli lähdettyä lähinnä sen tavan vuoksi. Tiesin kyllä liikkeiden nimet ja miten ne pitää tehdä, mutta painot olivat liian pieniä ja pysyivät samoina kuukaudesta toiseen, sarjat liian pitkiä ja ennen kaikkea: pysyin liian usein mukavuusalueellani.

 

417215_10150525283751693_115355596692_9104012_1763534159_n1.jpg

kuva täältä

 Jos salille lähtee ottamatta selvää siitä, mitä aikoo tehdä ja ennen kaikkea miten sen aikoo tehdä, alkuinnostus vaihtuu nopeasti ahdistukseen, tuskaan ja nolostukseen, kun mikään ei oikein suju eikä kehitystä tapahdu. Pahimmassa tapauksessa joku ylimielinen kanssatreenaaja vielä heittää kehiin alentavan katseen ja trauma on syntynyt.

Sellaista kohtaloa mä en halua yhdellekään teistä ja siksi kerronkin teille parhaan kykyni mukaan miksi ja miten salille kannattaa lähteä kuntoa kohottamaan. Mä nimittäin uskon, että jos kaikki tekin vain tietäisitte, miten nopeasti saatte aikaan tuloksia suunnitelmallisella treenaamisella ja oikeilla tavoitteilla, tulisitte kiskomaan kahvakuulat mun käsistä ja alkaisitte nostella niitä itse.

1103-women-lifting.jpg

kuva täältä

 

Naisten klassisia ongelmia painoharjoittelussa:

  • Tavoitteiden ja säännöllisyyden puute
  • Olemattomat tai ikivanhat ”ulkomuistista” tehtävät saliohjelmat
  • Huolimaton tai huono suoritustekniikka ilman intensiivistä tekemistä
  • Iänikuiset 20 toiston sarjat liian pienillä painoilla
  • Laitteisiin juurtuminen
  • Pelko liian isoista lihaksista

 

Tämä juttu meinaa venähtää auttamattoman pitkäksi, eli käydään seuraavan parin päivän aikana perusteellisemmin läpi se, miksi listatut jutut ovat niin pers.. huonoja ja miten niistä päästään eroon! Kun mahdolliset sudenkuopat tiedostaa, on niihin paljon vaikeampi tipahtaa :). Huomiseen pupuset!

 

p.s. Kävin aamulla vetäisemässä aamucardiona saman mäkijuoksun, kuin pari päivää sitten. Jos saan kirjanpidon hyvään kuntoon seuraavan 2h aikana, lähden vielä kunnon kävelylenkille! Hmm.. Tai ehkä lähden joka tapauksessa :B

Kommentit (16)
  1. Buuuuuuuu. Ite oon just niin löllö liikkuja ku olla ja voi… Sen kyllä näkee. Ikinä en oo ollut laiha tai hoikka ja oon aina ajatellu ettei musta semmosta tuukkaan. Ajattelen itseasiassa vieläkin. En oo myöskään ikinä ollu liikunnan suuri ystävä, ala-asteen kolmannen luokan jälkeen.. Muutin toiselle paikkakunnalle ja uus luokkani oli pieni. Meitä oli vaan 12. IHAN jokainen uus luokkatoveri harrasti paaljon urheilua, suurin osa kilpaurheilua. Olin ainoa ”normiliikkuja” (juoksennellaan pihalla ja ajetaan fillarilla, käytiin liikka kerhos ym lasten urheilujuttuja) ja harrastin kyllä liikuntaa mut en kilpaurheilua. Koulun liikuntatunneista tuli yhtä helvettiä. Olin aina viimeinen ihan joka helvetin asiassa, eikä opettajan paskat kommentit kauheesti mieltä lämmittäny. Kappas kummaa yläasteella sama meno jatkuu.. En ihan voittanu arpajaisissa ku jouduin himourheilijoiden liikka ryhmään. Olin taas ainoa epäurheilullinen. ”Välillä” lintsasin liikkatunneilta tai hain terkkarilta vapautuksen koska mun itsetunto oli syvällä jossain maan uumenissa ihan joka liikunta tunnilla. Ei varmaan tuu yllätyksenä et mun liikka numero on ollut koko yläasteen 6.

    Kummasti kävi kun alkoi ammattikoulu. Koululiikunta ei oo ikinä ollut niin hauskaa! Ensimmäistä kertaa elämässäni oikeesti jopa tykkäsin koululiikunnasta. Ei ollutkaan enää himourheilijat vs minä ryhmää vaan muutama ”tavalliset ihmiset” ja kaksi himourheilijaa. Osallistuin innoissaan kaikkeen ja kävin vapaa-aikanakin välillä koulun salilla tai uimassa ja lenkillä yms. Liikka numero oli 3 (arviointi 1-3).

    Nyt on ammattikoulu loppu ja viimesen vuoden aikana en oo liikkunut oikeestaan yhtään. Jotain pitäis tehdä ja äkkiä.. Joskus innostun viikoksi lenkkeilystä ja sit se jää. Salille en kehtaa mennä, koska en osaa käyttää niitä laitteita ja kuinka noloa onkaa ku tämmönen pullukka (158/68) menee salille eikä edes osaa käyttää niitä laitteita.. Ryhmätunnit ei tuu kuuloonkaa, ehkä sit paremmalla kunnolla. Lenkkeilyn vois alottaa ku sais vaan perseen penkistä ylös.. Saiski vaan urheilu innostuksen jostain ja löytäis itelle sopivan lajin. Ala- ja yläasteen opettajat ja kanssa liikkujat kolkuttaa takaraivossa vieläkin sen verran että ei vaan meinaa uskallusta löytyä alottaa mitään uutta harrastusta, vaikka muuten mulla onkin hyvä itsetunto. Saiskin jostain PT:n jonka kans vois treenata jossain yksityis salilla ilman muiden treenaajien katseita..

    Hieman pitkä kommentti tuli raapusteltua. En tiedä saako tosta edes mitään selkoa ja miksi sen kirjotin. Oli kiva avautua.

    Ainiin! Näitä sun kirjotuksias Saara on mukava lukea ja mietiskelen näitä ja toivottavasti saan perseeni penkistä ja pääsen alottamaan edes jonkinmoisen liikunnan taas. 🙂

  2. Oon itse aina ollut luonnostani hoikka ja liikkunut epäsäännöllisesti, koska ei ole olevinaan tarvinnut -.- Nyt oon kuitenkin havahtunut siihen, että kannattaisi ihan oman terveyden ja hyvinvoinnin takia alkaa liikkumaan säännöllisemmin. Katsoin myös parin vuoden takaisia kuvia, joissa olin herkuttelun seurauksena muutaman kilon painavampi, mutta näytin mielestäni paremmalta kuin nyt (162cm/50kg). Sain lahjaksi salikortin ja nyt olis tavoite saada vähän massaa lisää, mutta tällä kertaa lihaksen muodossa 😀 Ongelma tosiaan on, etten oikein tiedä mitä siellä salilla nyt kannattaisi loppujen lopuksi tehdä.. Odotan siis niin innolla tulevia postauksia, tää blogi tuli niin hyvään saumaan, kiitos! 🙂 Olen kyllä niin ylpeä itsestäni, että toissa päivänä sentään uskalsin nousta laitteista ja käydä ”bodarien” puolella tekemässä vapailla painoilla muutamia liikkeitä. Kyllä vähän hävetti rimpulakäsillä nostella 4 kilon käsipainoja, kun vieressä on tyyppejä joiden haban ympärys on suurempi ku mun vyötärön, mutta toisaalta suunta ei ole tästä kuin ylöspäin.. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *