Ojentaja-gate
Pari päivää sitten fiilikset olivat nämä 😀 Olen tiedostanut, että ojentajat eivät ehkä ole suurin voimavarani, mutta niiden totaalinen voimattomuus sai mut tuskastumaan niin pahasti, että pureskelin huulta, potkin bokseja ja pidättelin kyyneleitä – siis ihan oikeasti. Miten voi olla niin totaalisen puuttuva tuntuma johonkin lihasryhmään?? Uskon että ongelmanani on ojentajien selvä heikkous ja crosstrainingissa useiden liikkeiden vaatima voima ko. alueelta, jota olen sitten kompensoinut muiden lihasten kautta.
Back to the drawing board siis..
Poltteelta löytyi ojentajalaite, jolla aloin nyt kiltisti ja kiukkuisesti tehdä todella tarkkaa työtä pelkästään aktivoimalla ojentajia pienillä painoilla, mutta sekään ei mennyt aluksi ihan suunnitelmien mukaan. Ensimmäisenä nimittäin väsyivät hauikset 😀 Hitaasti hyvä tulee, ja yksikään toisto ei ole turha!
Seuraavana päivänä luin treenikaverin tuskaisen pitkän treenin päättymistä odotellessani bodauslehteä, jossa puhuttiin mind-muscle -linkistä, ja sen aktivoimisesta näppituntuman avulla. Musta tuntuu, että alan etsiä tuota yhteyttä vielä tietoisemmin varsinkin näiden omien treenien aikana. Vaikka keskityn treeniin ja toistoihin 100%, se ei välttämättä aina riitä.
Tahtoisin mieluiten tuntea jokaisen supistuvan lihaksen ja nähdä ne 3D-malleina mielessäni 😀 Tavoite on siis asetettu.
Noin muuten on sanottava, että crosstrainingin ja perustreenin yhdistäminen tuntuu sopivan mulle tällä hetkellä erittäin hyvin, ja vaihtelevuutta on tarpeeksi! Oman treenin päivinä keskityn nimenomaan jokaisen toiston rauhalliseen ja timanttiseen tekemiseen ja voimatasojen nostamiseen, ja crosstraining-päivinä yritän suunnata aina kestävyystunneille, joissa hiki lentää ja henki meinaa salpautua.
Toissapäivänä kestävyystunti oli oksettava. Perusteellisten alkulämpöjen jälkeen teimme kiertoa:
- 10 kahvakuulaheilautusta hypyllä
- 10 vauhtipunnerrusta kahvakuulalla
- juoksu reippaalla vauhdilla
Kierroksia kertyi: 1 x 2min + 5 x 3min
Edellisen kerran oksetti niin paljon challenge-tunnin jäljiltä..
Hyvällä boogiella suuntaan nyt Polttelle tekemään eilen aikataulujen takia rästiin jääneet toistot, ja sen jälkeen vielä lenkille Maj:n seurassa! Kylläpä tämä treenaaminen taas maistuu ^_^
Tsemppiä ojentajien kanssa! Tosi inspiroiva postaus, samoin kuin kirjoittamasi ”Kyykkyläpimurto.” Sun postauksissa maistuu elämä ja tuntuu oikea ihminen, ja siitä mä pidän! Tuntuu, että nykyään jokaisessa treeniblogissa juostaan kevyesti maratoneja, treenataan salilla hullun kovaa (mutta näytetään tietysti kaikenaikaa ihan helvetin hyvältä) ja kaikki vaan on niin tietyllä tavalla ”helppoa” ja täydellistä.
Sun blogissa on aistittavissa ihan oikean ihmisen rehellinen elämä! Tämä on inspiroivaa ihmiselle, joka on vasta aikuisiällä aloittanut tavoitteellisen treenaamisen, eikä takana ole jo valmiiksi sitä hyytävän hyvää pohjakuntoa, telinevoimistelua neljä vuotiaasta ja satubalettitunteja… Yrityksen ja erehdyksen kautta mennään, hitaasti hyvä tulee, mutta lopussa kiitos seisoo. Oikein hyviä treenejä jatkoon ja paljon ihan superia treenimotivaatiota! Ammennan sitä itse usein nimenomaan tästä blogista!
dipit eilen! en saa kättä suoraks tai koukkuun. täällä ei siis ongelmia saada ojentajiin tuntumaa hyi hitto