NIMITTÄIN TOMAATTIA JA CHILIÄ!!

Mä olen pistänyt kämppääni pala palalta siistiksi ja uuteen uskoon viimeisten kuukausien aikana. Jotenkin vasta nyt, viiden vuoden tässä asumisen jälkeen tämä paikka alkaa olla ihan oikeasti koti.

Viimeinen murheenkryyni on ollut parvekkeeni, joka on suuri ja kiva, mutta ihan kamala. Siellä nököttää vanha sohva, jossa on kyllä ihan kiva löhötä aurinkoisina päivinä, mutta olen aika varma että se kätkee sisälleen jonkun ihan oman ekosysteeminsä, mihin en tahtoisi tutustua sen lähemmin. En esim. yllättyisi vaikka sohva jonain päivänä kasvattaisi omat jalat ja murisisi uhkaavasti kun lähestyn sitä.

Sohvasta viis, nykyään vietän aikani parvekkeen toisessa päädyssä kotipuutarhaani ihaillen. Sen perustaminen oli todella spontaani, mutta loistava päätös.

Äitini oli muutama viikko sitten käymässä mummini luona ja lähetti peltoja mummin kanssa huoltaessaan kysymyksen: ”Haluatko ryhtyä parvekeviljelijäksi?” 

Epäröin tapani mukaan hetken, koska olen sitä tyyppiä joka tappaa jopa kaktuksen, mutta oman parvekkeen tomaatit ja chilit kuulostivat ajatuksena liian houkuttelevilta! Emme tosin vieläkään ole aivan varmoja siitä, onko yksi chilitaimi oikeasti esim. paprika, mutta tämähän vain lisää parvekkeella koettavan jännityksen tuntua.

Äiti yllätti minut ja toi  taimien lisäksi myös kaksi biolanin kasvusäkkiä, joihin on varastoitu kolmen taimen yhdeksi kasvukaudeksi tarvitsemat lannoitteet sun muut tarpeet. Jännä, ettei äiti olettanut minulta löytyvän multaa yms. puutarhatavaraa… Sain myös coolit pinkit puutarhahanskat! Termistöni ei ole vielä ihan A-luokkaa, mutta olenkin ollut viljelijä vasta viikon verran ;). Mun tehtäväkseni jäi siis hommata kasveilleni jonkinlaiset laatikot, tai mitä tahansa muuta vastaavaa.

Laatikoiden metsästys olikin ihan oma juttunsa.. Kiersin muutamat kaupat etsimässä ”sitä jotakin” ja lopulta päädyin hätäkiireessäni näihin äärimmäisen tavanomaisiin laatikoihin 10min ennen sulkemisaikaa. Joku jälkiviisas ehkä toteaisi, että boksit olisivat saaneet olla ihan muutaman sentin suuremmat kasvusäkkejä varten.

Joka päivä oppii ja ensi kesänä vuoraan boksit omatoimisesti ilman apusäkkejä, niin ei ole sitäkään ongelmaa!

Säkin päällä on todella selkeät toimintaohjeet ja ensimmäisenä piti kääntöpuolelle tehdä suuri määrä viiltoja ylimääräisten vesien postumista varten.

Koska ajatus mutaisista parvekelaudoista ja niiden loppukesästä siivoilusta (totuus: olisin siivonnut ne ehkä sitten, kun joskus tästä muutan..) ei houkuttanut, tein viiltojen sijaan tiheähköä rei’itystyötä kaikkiin merkattuihin viivoihin. Olin päätökseen tyytyväinen heti säkin kääntäessäni.

Jouduin tosiaan runnomaan asettelemaan säkit hieman tavallista huolellisemmin n. 10cm liian lyhyisiin ja kapeisiin laatikoihin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehkäpä istutusalustani ei ole se kaunein mahdollinen, mutta harjoitus tekee mestarin.

Säkkien sisältöä ei saisi muhjata ja sekoittaa turhaan, mutta tästä oli turhuus kaukana!

Sitten vaan leikataan reiät auki ja istutetaan taimet mummin ohjeiden mukaisesti. Ne kuuluivat tällä kertaa niin, että kasvi piti istuttaa hieman ”vinoon” ja tukea varsi sitten takaisin pystyyn, että se saa kasvatettua juurensa tukeviksi. Uskon mummia ja hyvinhän nuo näyttävät vinoistutuksen jälkeen voivan!

Cityhippi kastelee parvekekasvinsa luonnollisesti suodatetulla vedellä 100% puhtaan sadon saavuttamiseksi ;). Mua pelottaa tämä kasteluprojekti kaikista eniten, mutta olen niin innoissani pienistä taimista, että tarkkailen niiden vointia varmaan kaksi kertaa päivässä. Nimiä niillä ei vielä ole..

Olen edelleen siinä vaiheessa, että kastelen taimet niiden juurille. Myöhemmin säkeissä näkyvät vesiaukot leikataan auki ja kastelu hoituu niiden kautta.

Kasvit ovat viikossa tuplanneet kokonsa ja nyt jään jännityksellä odottamaan, alkavatko ne kukkia ja löytävätkö pörriäiset parvekkeelleni niitä pölyttämään. On tämä bloggaajan elämä vaan niin eksoottista ja jännää <3__<3 

Alla vielä vertailukuvat viikon takaa ja juuri äsken. Kuvakulmaa olisi taas kerran voinut miettiä vähän yhtenäisemmäksi, mutta menkööt. 

Istutusiltana:

Juuri äsken:

Voi pienet ihanat kasvit! Keskimmäisessä reiässä kasvaa vielä toistaiseksi kaksi kasvia, enkä tiedä kumman niistä hentoan teloittaa tarpeen vaatiessa.. Olo on kuin kuningas Salomolla!

Seuraava jännityksen paikka tulee olemaan se, kukkivatko pienet pensaani ja löytävätkö pörriäiset niitä pölyttämään.