Treenikiellon porsaanreikiä etsimässä
No arvatkaas vaan onko olkapää parantunut…. HUOH! Pakko kuitenkin olla tyytyväinen, että sain treenailla aikalailla vammoitta jopa vuoden päivät ja tehdä varsinkin käsiä ja hartioita rasittavaa työtä vuosikausia ilman mitään ongelmia 🙂
Olkapää on nyt siis toistaiseksi mahdollisimman paljon levossa ja kylmetän sitä niin usein kuin muistan ja kestän. Inhoan kylmää…
Pidetään myös PT:n kanssa asap palaveri siitä, mitä kaikkea voin tehdä niin kauan kuin tuo typerys kipuilee. Kaikki olkapäätä rasittavat veto- ja työntöliikkeet ovat tietysti ensimmäisenä pannassa. Niin ja turhat nostelut myös!
Nyt on siis aika petrata kaiken aerobisen liikkumisen saralla ja pitää proteiinin saanti maksimissaan, etteivät kovalla työllä hommatut lihakset ainakaan katoa.
Jalkapäivät saavat hetken aikaa hoitua laitteissa. Se lienee mukavaa vaihtelua ja tekee varmasti myös hyvää pitkästä aikaa rääkätä lihaksia oikein erotellusti. Kaipuu kokonaisvaltaiseen kehon käyttämiseen on kuitenkin koko ajan suuri..
Tänään kipaisinkin heti aamusta portaisiin tekemään vanhaa tuttua intervallitreeniä ja sulattamaan juhannuksena nautittuja lettuja. Kädessä koreili isiltä adoptoitu polarin sykemittari mallia karvalakki. Tykkään siitä, että nään samalla sekä sykkeen, että treeniin kulutetun ajan!
Vanha Suunnon sykemittarini hörppäsi jossain vaiheessa kellon täydeltä vauvaöljyä, eikä ole ollut entisensä sen jälkeen :B
Tähän treenitaukoon sopivasti tulee myös 1kpl matkoja Amsterdamiin, minne lennän muutaman ystävän kanssa tulevana torstaina. Ajattelimme vuokrata polkupyörät ja ajella ympäri kaupunkia niin paljon kuin mahdollista – ihanaa!
Ei huolta, mä ajastan teille kaikenlaista luettavaa poissaoloni ajaksi 😉
