Jos tahtoo nostaa, pitää nostaa. Jos ei tahdo nostaa, pitää tehdä jotain muuta. Vetosalin alakerran Ladylinelta löytyy rivillinen laitteita, jotka ovat vastanneet mun viime päivien treenifiilikseen..

Mieli piristyy todistettavasti noin 50% tapauksista, kun kuntoilija hyppää levypainojen nostelun ajattelemisen aiheuttaman ahdistuksen takia tekemään itselleen erilaista cardiojumppaa.

Crosstrainingin aloittamisen jälkeen klassisia salilla tehtyjä cardiotreenejä ei ole soutulaitteen rankaisemisen lisäksi tullut tehtyä enempää kuin yhden käden sormilla laskettava määrä. Olen keskittänyt kävellen tai pyörällä lenkkini hanakasti ulos, ja teen jatkossakin saman valinnan aina kun siihen on mahdollisuus. Silloin kun taivaalta sataa päähän rakeita, ylittyy ainakin oma extreme-rajani 😀

Koska sisätilassa polkeminen / juokseminen / soutaminen / hiihtäminen on tylsää ja puuduttavaa, mutta mitä tahansa laitetta jaksaa kyllä kuluttaa 10-15min. Olen nyt tehnyt parina päivänä pitkän ja tavallista intensiivisemmän aerobisen treenin vaihtamalla laitetta 15min välein seuraavaan.

Ensin lämmittelyhengessä 15min crosstrainerilla, sitten tehokas vartti kuntopyörän selässä, tähdet silmiin nostattavia intervalleja hiihtolaitteessa ja loppuun vielä ripeä mutta rauhallinen kävely. Laitetta vaihdetaan niin nopeasti että lämpö ei ehdi laskea liikaa!

Mummolenkkeily on tehnyt hyvää sykkeilleni, jotka pysyvät huomattavasti aiempaa tasaisempina. Todella rauhalliset ja pitkät kävelylenkit saavat silti koristaa viikko-ohjelmaani jatkossakin. 

p.s. Action-selfiet = huono idea. Tänään ei valitettavasti ollut se päivä, kun hikoilu parantaa oloa, mutta tulipahan tehtyä jotain!