Eilen oli erittäin mukava jalkapäivä, jonka starttasin maastavedoilla. Viimeisessä sarjassa kokeilin uutta sarjamaksimia 87,5kg, joka ei välttämättä lämppäsarjojen ja kahden kovan työsarjan jälkeen ollut se fiksuin idea…… Olen tekniikan kanssa todella tarkka, mutta taisin nykäistä vihoviimeisen toiston jotenkin typerästi, sillä selkäni oli tänä aamuna oikean lapaluun takaa niin jumissa että itkettää.

Koko aamupäivän meikkaaminen ja hiustenlaitto ei varmaan auttanut asiaa, ja salille päästyäni pään vasempaan kääntäminen alkoi olkapäätä lähestyessä nostaa kyyneleitä silmiin. Muun muassa Vedossa ja Liikkarilla PT:n hommia tekevä Lia lopetteli juuri asiakkaansa kanssa ja katsoi mun tuskaista vääntelyä hetken. Ongelman kerrottuani Lia suositteli skippaamaan turhat vetoliikkeet (esim. leuanvedot eivät nousseet edes paksuimmalla kumpparilla…), ja keskittymään niiden sijasta pumppaaviin ja kevyisiin liikkeisiin.

Teinkin sitten pitkät pätkät selkää jumppaavia liikkeitä, ja pötköttelin loppuun vielä kahvakuulan päällä kipupisteitä etsien. Miksi oi miksi en omista kipukoukkua kotona?? Kaiken muun lisäksi vielä unohdin foamrollerini Tampereelle… 

Mun tekeminen näytti salilla varmaan ennen kaikkea säälittävältä, asento kun oli joka välissä tämä:

Kipupisteen manipuloiminen auttoi aina hetkeksi ja tuntui autuaalta, mutta eipä sitä yksinään noihin paikkoihin pääse käsiksi, kun apuvälineet olivat mitä olivat.

Toivottavasti tämänpäiväinen kehonhuolto olisi edes jotenkin avuksi, ja pääsisin huomenna rautojen kimppuun! 

Joo, ihana kuulaset. Huomenna lentelette mun käsien varassa, ettekä selän alla!

p.s. Sokerilakkoa oli kulunut vasta yksi päivä, kun täysin vahingossa söin töiden jälkeen pari ylijäämämacaronsia, joita minulle tarjottiin >>:D En muistanut koko lakkoa, kun vasta suupieliä pyyhkiessäni ja taisin huudahtaa ääneen ”EIH!”. No, tyhmästä päästä sai kärsiä lakon aloitus, mutta ei voi mitään. Homma jatkuu, ja nyt muistan olla tarkkana myös töissä.

EDIT. Jaa… Olikos se niin, että it gets worse before it gets better? Au.