Onni on perhe.
Onni on sitä, kun voi kotimatkalla Turusta pysähtyä hetken mielijohteesta kesämökillä vanhempien luona. Tässä mä nytkin istuskelen kuvassa näkyvällä kesäterassilla, kuuntelen isän soittolistalta raikaavia italiankielisiä kappaleita ja näpyttelen työjuttuja kuntoon. Äiti selaa tuossa vieressä reseptikirjaa (totuus: Internetin reseptejä ;)) ja miettii, mitä söisivät huomenna. Äiti ja Isi on mulle niin hurjan rakkaita ja mun ehdottomia esikuvia. Asiat heidän elämässään ovat hyvässä tärkeysjärjestyksessä, arjen viihtyisyys ja perhe kärjessä.
Kesäisin he muuttavat kokonaan tänne meidän kesämökille, mistä ajaa reilun tunnin verran PK-seudulle ja töihin. Kun olin nuorempi, taistelin aina kynsin ja hampain mökille lähtemistä vastaan. Mikään ei ollut silloin ärsyttävämpää, kuin ihanat kesäiset kaupunkiviikonloput jotka olivat mun ulottumattomissa. Täällä mä sitten makasin monesti sisällä ja katsoin esim. tekstarichattia, kunnes luovutin ja lähdin ulkoilemaan >:D
Mökki on rempattu pari vuotta sitten ja arvelen, että eläkkeen kolkutellessa ovelle porukat muuttavat tänne ihan oikeasti. Täällä on kyllä ihmisen hyvä olla.
Saatan juhannuksen jälkeen tulla tänne muutamaksi päiväksi lomailemaan itsekin äidin ruokapatojen ääreen! Äiti on ihan loistava kokki, ja ottaa aina huomioon mun ruokavaliomuutokset ilman pienintäkään mutinaa. Ainoa ruoka, jota uskallan väittää tekeväni paremmin, on lasagne, jota en enää saakaan syödä…
Pelkäksi lomailuksi ja löhöilyksikään homma ei täällä tule menemään, koska toin vanhemmilleni äitienpäivänä kahvakuulat! Alan siis personal traineriksi ja pidän lomapäivinä aamu- ja iltajumppatuokiot.
Äiti on myös mummin tapaan aikamoinen multapeukalo. Kävelimme ruoan jälkeen varmaan 20min ympäri pihapiiriä ja kuuntelin, mitä kaikkia kasveja mistäkin on löydetty ja kärrätty ja istutettu, ja mitä kullekin kasvustolle kuuluu. Hyötykasvien lisäksi täältä löytyy varmaan 50 erilaista kukkaa ja köynnöstä ja mä mietin, minkälaisen luonnonkosmetiikkalaboratorion voisinkaan niiden avulla perustaa. Kotiin parveketta koristamaan lähtee taas muutamia ruukkuja täynnä yrttien taimia. Olen melko varma, että äiti tekee pohjatyötä ja yrittää hiljalleen kouluttaa minusta ja siskoistani yhtä innokkaita puutarhanhoitajia 😉
Nyt painan koneen kannen kiinni ja kuuntelen hetken vanhempien turinoita ennen Espooseen ja arkeen palaamista. Piti vain kertoa, miten ihana tämä iltapäivä on.
Äiti on sellainen omalla tavallaan stereotypinen arkkitehti, eikä oikein perusta mistään tämän tontun kaltaisesta koristustaiteesta.. Pari vuotta sitten hänen työporukkansa oli mökillä kesävierailulla, ja piilotti varmaan kymmenen vastaavanlaista patsasta ympäri pihapiiriä emännän puuhaillessa keittiössä 😀
Äidin kasvimaat ovat hieman kunnianhimoisemmat, kuin mun parvekkeeni.. Opin kuitenkin tänään, mikä on rosvo tomaatinvarressa, ja miltä kurkku näyttää pienenä.
Jälkimmäisen vastauksen löytää mm. mun instagramin puolelta 😉
