Punnerruksen huumaa

Mä olen aina ollut siinä luulossa, että oon aivan pas.. tosi huono punnertamaan. Polvet maassa, ns. naisten punnerruksia menee joo, mutta ei mitenkään kauhean alas asti tai edes hirveän montaa.

Toisin kävi! Pari viikkoa sitten yhteen treeniin kuului punnerrusosuus, missä jaksoin ja ehdin tehdä 8 todella syvää polvet maassa -punnerrusta per kierros ja myöhemmällä testillä huomasin, ettei kyseessä ollut vain yhden päivän hullutus.

Pari päivää sitten päätinkin kokeilla sitä ihan oikeaa ns. miesten punnerrusta, ihan vaan läpällä.

Jotenkin tämäkin pelotti. Mitä hittoa? Kuka pelkää PUNNERTAMISTA? Varsinkin kun se tapahtuu omassa olohuoneessa tai yksinäisessä treenissä kuntosalin nurkassa..

Mikä on pahinta, mitä tässä voi tapahtua? Jään lattialle makaamaan? Huhhuh, on kyllä melkoiset riskit nyt pelissä, pitänee tarkastaa ovatko vakuutukset kunnossa!!

Ensimmäinen punnerrukseni ei ollut kovin syvä (kädet suorakulmaan), mutta mielestäni riittävä riemuntunteen aikaansaamiseksi. Kavereitani oli samaan aikaan käymässä, joten en alkanut nolata itseäni lisäyrityksillä, vaan päätin sysätä ne seuraavalle päivälle.

Viime viikon kevyiden treenien päälle olen siis pyrkinyt ottamaan aina pari oikeaa punnerrusta ja lisäämään syvyyttä jokaisella toistolla. Kun tekniikka alkaa pettää, vaihdan polvet maassa -versioon ja teen pari sarjaa niitä kaupan päälle.

Miksi piti taas oppia kantapään kautta ettei missään kehity, jos ei uskalla uskaltaa? Kyllä sitä ihminen vaan on kerta toisensa jälkeen vähän tyhmä ja rajoittunut :D

 

p.s. Tällä viikolla olen hyvin kokeellinen liikunnanohjaaja, koska muutama kaverini haluaa tulla testaamaan millaisia treenejä mä teen. Nyt yritän kasata jokaiselle päivälle mahdollisimman monipuolisia, hauskoja, teknisesti helpompia mutta rankkoja treenejä, mitä kaverit saavat tehdä mun seurana.