Totaalichillaus!

omsnoms.jpg

Moni teistä huolestui edellisen postauksen kommenteissa siitä, lepäänkö mä tarpeeksi / ollenkaan! Se on hyvä huoli se ja olisikin pitänyt tarkentaa, että treenipäivistä pari on aina pelkkää palauttavaa tekemistä (todella rauhallisia kävelylenkkejä) ja kehonhuoltoa, eli venyttelyä. Näiden aikana sykkeet ei nouse yli 120, vaan yritän lähinnä kompensoida muuten todella epäaktiivista elämäntapaani 🙂

Sen lisäksi mä nukun makeasti n. 9h yössä, en ole kovinkaan stressaantunut, sykkeet nousevat ja laskevat normaalisti, eikä kroppa näytä muutenkaan mitään ylikunnon merkkejä. 

Mun muu päivittäinen aktiivisuus ja rasitus on lopulta todella kevyttä (useimpina päivinä istumatyötä ja rauhallista tekemistä) ja kaipaan sen vastapainona kunnon tekemistä, menoa ja meininkiä.

Olen myös huomannut selkeästi sen, että kun treenaan kovaa, vaadin enemmän unta. Lepopäivien tai kevyiden treenien jälkeen nukun automaattisesti muutaman tunnin vähemmän, eikä vireystilassani ole mitään merkittäviä muutoksia. 

Pyrin siis kuuntelemaan kroppaa mahdollisimman paljon niin ravinnon kuin treeninkin suhteen!

Niin ja nyt on muuten tullut kyllä lepäiltyä vielä normaaliakin enemmän, myös täällä blogin puolella! Viime torstain jälkeen otin neljän päivän treeniloman mihin mahtui kaverin polttareita sun muuta hupsuttelua ja tämän loppuviikon pidän kevyenä treenien suhteen.

Pitkiä sarjoja superkevyillä painoilla, tekniikkaharjoittelua, liikkuvuusjumppaa ja kevyttä lenkkiä. Niistä on meikäläisen kevyt viikko tehty!

 

Kommentit (4)
  1. Ninan verkkareissa
    8.3.2013, 19:14

    Mmmmm burgerii.

    Se on kyllä just noin, että pitää ajatella sitä elämän kokonaiskuormitusta, ei voi tuijottaa pelkkiä treenejä ja niiden tehoja. Hyvälle kuule vaikuttaa. 

  2. Kiitos, Saara! Ongelmahan on tuo jälkimmäinen 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *